Vesistörajoitus

Kasvinsuojeluaineiden vesistörajoitukset ovat muuttuneet



Uusia suojaetäisyyksiä tulee noudattaa kasvukaudella 2015.

 

Uudet suojaetäisyydet voi tarkistaa Tukesin kasvinsuojeluainerekisterissä olevasta myyntipakkauksen tekstistä.

 

Taustaa

Vesistörajoitusten tarkoituksena on suojella vesistöjen kasveja ja eläimiä kasvinsuojeluaineiden haittavaikutuksilta. Lähtökohtana ovat EU:n kasvinsuojeluaineasetus (EY) N:o 1107/2009, EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60/EY) sekä torjunta-aineiden kestävän käytön puitedirektiivi  (2009/128/EY). Tukes hyväksyy kasvinsuojeluaineet. Yleensä kasvinsuojeluaineen turvallinen käyttö edellyttää käytön rajoittamista vesistöjen läheisyydessä.  Hyväksymisen yhteydessä Tukes asettaa kasvinsuojeluaineelle vesistörajoituksen ja siihen sisältyvän suojaetäisyyden käsitellyn alueen ja vesistön välille. Tukesissa on siirrytty uuteen menettelyyn suojaetäisyyden määrittämisessä keväällä 2013.

 

Riskiin perustuva menettely

Aiemmin suojaetäisyys  määritettiin pelkästään kasvinsuojeluaineiden myrkyllisyyden perusteella. Uudessa menettelyssä suojaetäisyydet määritetään riskiin perustuen. Tällöin otetaan huomioon myrkyllisyyden lisäksi kasvinsuojeluaineen käyttömäärä ja arvioitu tuulikulkeuma. Näin saadaan arvio ruiskutuksesta aiheutuvasta kasvinsuojeluaineen kuormituksesta käyttökohteen viereiseen vesistöön. Vastaavaa arviointitapaa sovelletaan myös monissa muissa Euroopan maissa.

 

Uuteen menettelyyn siirtyminen on edellyttänyt, että Tukesissa on laskettu riskiin perustuvat suojaetäisyydet kaikille Suomessa hyväksytyille ammattikäytössä oleville ruiskutettaville valmisteille. Muutos koskee valmisteita, joita käytetään esimerkiksi viljelyksillä, metsätaimitarhoilla, golfkentillä, puistoissa ja pientareilla. Muutos ei koske kasvihuonevalmisteita, kotitarvekäyttöön tarkoitettuja aineita eikä peittausaineita.

 

Valtaosalla kasvinsuojeluaineista suojaetäisyydet ovat pienentyneet muutoksen myötä. Noin viidesosalla valmisteista turvallinen käyttö vesistöjen läheisyydessä edellyttää tuulikulkeumaa vähentävien suuttimien käyttöä. Monilla valmisteilla käyttäjä voi suutinvalinnallaan vaikuttaa suojaetäisyyden suuruuteen.  

Suojaetäisyyksien noudattaminen

Kaikkien vesistöjen varsille on jätettävä vähintään kolmen metrin levyinen ruiskuttamaton alue. Muutoin suojaetäisyydet vaihtelevat valmisteen ja käyttökohteen mukaan seuraavasti: peltokasvit 3—20 metriä; marjaviljelmät, koristekasvit ja taimitarhat 3—30 metriä ja hedelmäpuut 3—50 metriä (ks. kuva). Tankkiseoksissa suojaetäisyys määräytyy pisimmän suojaetäisyyden vaativan seosvalmisteen  mukaan. Valtaojien varsille on jätettävä aina 1 metrin levyinen alue ruiskuttamatta.

 

Suojaetäisyyksiä on noudatettava vesistöihin rajoittuvilla alueilla ruiskutettaessa. Käytännössä tällä tarkoitetaan tilanteita, joissa ruiskutusta tehdään lähempänä kuin 100 m vesilain mukaisesta vesistöstä.  Valmistekohtainen suojaetäisyys mitataan ruiskutushetken vesirajasta. Ajouria ei uusien suojaetäisyyksien vuoksi ole muutettava. Riittää, että ruiskutettaessa suljetaan puomin suuttimet suojaetäisyyden levyiseltä alueelta. Mikäli vaaditaan tuulikulkeumaa alentavia suuttimia, niitä tulee käyttää 100 metrin päähän vesirajasta (ks. kuva). Tämän jälkeen perusviuhkasuuttimet voidaan ottaa käyttöön. Suuttimien vaihto kesken ruiskutuksen edellyttää asianmukaisia työvaatteita ja nitriilikäsineiden käyttöä.

 

Vesilaki on muuttunut

Vesilaki on vuoden 2012 alusta muuttunut ja vesistöksi määritellään järvien ja lampien lisäksi myös aiempaa pienempiä uomia. Tieto peltolohkon mahdollisesta sijoittumisesta uuden vesilain mukaisten vesistöjen varrelle löytyy Maaseutuviraston VIPU-palvelusta. Joitakin vesistötietoja löytyy Maanmittauslaitoksen paikkatietoikkunasta.

 

Mikäli vesistön varrella on "metsikkö" (ks. kuva), sen katsotaan estävän tuulikulkeumaa vesistöön. Tällöin suojaetäisyyksiä ja suutinvaatimuksia ei tarvitse noudattaa. Edellytyksenä on, että vesistön ja ruiskutettavan kohteen välissä on vähintään 3 metrin leveydeltä maasta lähtien tiheää, yli 5 metriä korkeaa kasvustoa täydessä lehvästössään. Kasvusto voi olla luonnontilaista puustoa tai esimerkiksi istutettu kuusiaita.

 

Siirtymäaika

Uusia suojaetäisyyksiä ja uutta vesilakia on noudatettava viimeistään kasvukaudella 2015.

Uusia suojaetäisyyksiä voi noudattaa jo kasvukaudella 2013. Uudet suojaetäisyydet voi tarkistaa Tukesin kasvinsuojeluainerekisterissä olevasta myyntipakkauksen tekstistä. Markkinoille luovutettavissa myyntipakkauksissa uudet vesistörajoitukset tulee olla viimeistään 1.1.2015.

Tukes suosittelee myös noudattamaan uutta vesilakia kasvinsuojeluaineruiskutuksissa jo tulevalla kasvukaudella.

 

Vesistörajoituslausekkeet

Uudet vesistörajoituslausekkeet ovat seuraavat:

  • Älä saastuta vesiä tuotteella tai sen pakkauksella. Vältä ruiskuttamista tuulisella säällä.
  • Vesistöihin rajoittuvilla alueilla traktoriruiskulla ruiskutettaessa on jätettävä vesieliöiden suojelemiseksi käyttökohteesta riippuen X—Y metrin suojaetäisyys vesistöihin (ks. tarkemmat ohjeet myyntipäällyksestä).
  • Traktoriruiskun täyttöön vesistöstä ei saa käyttää ruiskun täyttölaitetta eikä ylijäänyttä ruiskutusnestettä tai ruiskunpesunestettä saa päästää vesiin.

 

Suuttimet, ajonopeudet ja käyttöpaineet

Tuulikulkeumaa alentavat suuttimet on listattu seuraavissa ohjeellisissa taulukoissa: 'Tuulikulkeumaa alentavat suuttimet ja ruiskut – puomiruiskut' (pdf, 584 kt) ja 'Tuulikulkeumaa alentavat suuttimet ja ruiskut – sumuruiskut' (pdf, 288 kt). Taulukot pohjaavat Ruotsin viranomaisten (Greppa Näringen) verkkosivuilla oleviin taulukoihin. Taulukoissa olevat suuttimet on testattu saksalaisessa Julius Kühn -instituutissa. Listalla olevien suuttimien on osoitettu kenttäkokeissa vähentävän tuulikulkeumaa juuri halutun 50, 75 ja 90 %:n verran.  Tukesin listalle voidaan lisätä uusia suuttimia, jos ne on testattu riittävän hyvin kenttäkokeissa. Tukesin lista päivitetään kaksi kertaa vuodessa.

 

Taulukoissa on annettu sallitut käyttöpaineet kullekin suutinmallille. Oikealla olevasta linkistä ”Ohjeita ajonopeuden, paineen ja nestemäärän valintaan" löydät lisätietoa siitä, miten käyttöpainetta, ajonopeutta ja vesimäärää säätämällä tuulikulkeuma on halutun suuruinen ja ruiskutuksen peittävyys paras saavutettavissa oleva.

 

Mikäli maahantuojat haluavat uusia suuttimia Tukesin listalle, tulee heidän tehdä esitys Tukesille suuttimen sisällyttämisestä listalle. Esityksen tulee sisältää tutkimustulokset haetuilla suuttimilla tehdyistä kenttäkokeista, joissa suuttimen osoitetaan vähentävän tuulikulkeumaa esitetyn 50, 75 tai 90 %:n verran tai tiedot suuttimien listauksesta Julius Kühn -instituutin verkkosivuilla. Tutkimustulokset arvioi MTT Vakola.

 

Muutoksia ympäristörajoituksissa

Päivitetty 1.10.2015