Jalometallituotteiden leimauksista
on annettu määräyksiä Suomessa jo 1400-luvulla.
Aluksi tuotteisiin vaadittiin tekijän nimileima, sen jälkeen
vuosileima ja myöhemmin myös paikkakuntaleima. Vanhoissa
esineissä saattaa olla myös sahalaitakuvio, joka on
ammattikunnan vanhimman, oltermannin, merkki esineen tarkastamisesta.
Nykyiset merkitsemistavat ovat pääosin peräisin
vuodelta 1810. Leimojen avulla ostaja voi varmistua
esineen alkuperästä ja jalometallipitoisuudesta.
Täydellisessä suomalaisessa leimasarjassa voi olla viisi leimaa: nimileima, pitoisuusleima, tarkastusleima, vuosileima ja paikkakuntaleima.
Kaikki leimat eivät kuitenkaan ole pakollisia. Painorajat (1 g kulta, palladium tai platina ja 10 g hopea) ylittävässä tuotteessa on oltava vähintään 2 leimaa: rekisteröity nimileima ja pitoisuusleima tai tarkastusleima ja pitoisuusleima.
