Pelastustoimen laitteilla tarkoitetaan mm. "muun onnettomuuden vaaran ilmaisulaitteita sekä hälyttämiseen ja varoittamiseen käytettäviä laitteita" (laki pelastustoimen laitteista 10/2007). Näistä esimerkkeinä ovat poistumishälytys- ja turvakuulutusjärjestelmät. Yleisimmin em. laitteista käytetään nimitystä äänievakuointi tai äänihälytys.
Tukes valvoo ainoastaan niitä äänievakuointilaitteita, jotka asennetaan joko säädösten tai viranomaisen vaatimuksesta. Tukes ei valvo ns. omaehtoisesti asennettavia laitteita. Pelastustoimen laitteista annetun lain mukaiseksi äänihälytysjärjestelmäksi ei katsota esim. kouluissa olevia kuulutusjärjestelmiä. Myöskään televisiota, joka hätätilanteessa lähettää viestejä, ei katsota lain tarkoittamaksi äänievakuointilaitteeksi.
Laki (10/2007) ei vaadi velvoittavasti käyttämään mitään tiettyä standardia äänievakuointilaitteiden vaatimustenmukaisuuden arviointiin. Lisätietoja vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta löytyy kohdassa Pelastustoimen laitteiden vaatimustenmukaisuus.
Äänievakuointilaitteille on olemassa EN 54 -paloilmoitinstandardisarjassa rakennustuotedirektiivin alaiset yhdenmukaistetut tuotestandardit SFS-EN 54-16 Paloilmoittimet. Äänihälytyksen hallinta- ja osoituslaitteet sekä SFS-EN 54-24 Paloilmoittimet. Kuulutusjärjestelmien komponentit. Kaiuttimet. Em. standardien mukaiset laitteet on CE-merkittävä.
Äänievakuointijärjestelmiä käsittelee myös standardi SFS-EN 60849 Äänijärjestelmät hätätilannekäyttöön. EN 54 -sarjan standardien lähtökohtana on, että äänievakuointi on osana paloilmoitinjärjestelmää. EN 60849 ei tätä vaatimusta sisällä, vaikka mahdollistaakin äänievakuoinnin liittämisen muihin järjestelmiin.
Lisää aiheesta Äänievakuointistandardien julkistamistilaisuuden materiaali.