Kamera- ja muu etävalvonta

Turvallisuuden valvonnassa käytetään yhä useammin erilaisia teknisiä valvontajärjestelmiä, kuten kameravalvontaa. Uusia teknisiä menetelmiä hyödynnettäessä on muistettava pitää huoli turvallisuusasioista kokonaisvaltaisesti.

 

Kameravalvonta voi johtaa petolliseen turvallisuudentunteeseen, jolloin muuta valvontaa vähennetään. Mikään valvontajärjestelmä ei kuitenkaan poista palvelun ylläpitäjän kuluttajaturvallisuuslainsäädännössä määriteltyä vastuuta turvallisuudesta eikä vanhempien velvollisuutta valvoa lapsiaan.

 

Kameravalvonnalla voi täydentää muuta turvallisuuden valvontaa. Se ei kuitenkaan voi koskaan korvata osaavaa henkilökuntaa, jolla on jatkuva valmius reagoida nopeasti mahdollisiin vaaratilanteisiin.

 

Seuraavassa on esitelty esimerkkejä kameravalvonnan käytöstä eri kohteissa:

 

Leikkikentät

Valvontakameroita on kaavailtu joillekin leikkikentille parantamaan niiden turvallisuutta. Kameroiden välityksellä kuka tahansa voi seurata puiston tapahtumia omalta tietokoneeltaan ympäri vuorokauden.

 

Tieto valvontakameroista voi vähentää ilkivaltaa ja häiriökäyttäytymistä. Onnettomuuksia kamerat eivät kuitenkaan ehkäise eivätkä pelasta loukkaantuneita lapsia. Paikan päällä on oltava aikuinen, joka voi välittömästi puuttua yllättäviin tilanteisiin ja hälyttää tarvittaessa apua.

 

Palvelun tarjoajan – leikkipuistojen tapauksessa yleensä kunnan – on riittävällä tavalla huolehdittava palveluiden turvallisuudesta, jotta palvelusta ei aiheudu vaaraa käyttäjille. Myös huoltajilla on vastuu lapsistaan riippumatta siitä, onko leikkikentällä kameravalvontaa.

 

Uimahallit ja kylpylät

Uimahallien ja kylpylöiden allasosastolla käytetään yleisesti kameravalvontaa. Kylpylöitä on vuosia muistutettu siitä, että allasosaston valvontaa ei voi toteuttaa yksin kameravalvonnan avulla. Kohteessa, jossa asiakasturvallisuus edellyttää henkilövalvontaa - esimerkiksi uinninvalvojaa – kameravalvonta ei voi sitä yksin korvata.

 

Uimahalleissa ja kylpylöissä on oltava pelastustaitoista henkilökuntaa, joka pystyy reagoimaan riittävän nopeasti vaaratilanteisiin. Esimerkiksi sairauskohtauksen altaassa saavaa uimaria ei auta pelkästään se, että valvomossa havaitaan hänen vajoavan pinnan alle ja että tapahtuma tallentuu tietokoneelle.

 

Kameravalvontajärjestelmiin liittyy kehittyneestä tekniikasta huolimatta myös merkittäviä rajoitteita. Kameroiden sijoittelusta johtuen kuva-alue ei aina ole täysin kattava. Valvonnassa on myös väkisinkin katkoksia, koska henkilökunnalla on yleensä myös muita tehtäviä kuin seurata kameroiden välittämää kuvaa. Ylipäänsä yksi henkilö ei pysty seuraamaan kattavasti useista kameroista yhtä aikaa välitettyä kuvaa. Lisäksi laitteita ei aina välttämättä osata käyttää oikein eikä niitä ole aina huollettu asianmukaisesti.

 

Muut kohteet

Edellä esitettyjä periaatteita tulee soveltaa myös muissa kohteissa, joissa valvontakameroita tai muita teknisiä valvontajärjestelmiä otetaan käyttöön. Tällaisia ovat esimerkiksi palvelutalot, joissa järjestelmiä käytetään huolehtimaan ikääntyneiden turvallisuudesta.

 

Etävalvontaan liittyvät seikat on syytä ottaa huomioon myös silloin, kun vauvoja nukutetaan yksin ulkona radiopuhelinta muistuttavan itkuhälyttimen kanssa. Itkuhälytin ei estä sitä, että ulkopuolinen henkilö nappaa lastenvaunut pihalta mukaansa tai kohdistaa vaunuihin ilkivaltaa. Hälytin ei myöskään suojaa lasta vaunuun mahdollisesti hyppäävältä eläimeltä (kissa, orava, rotta), joka saattaa vahingoittaa lasta.

 

Tietosuoja

Valvottavien henkilöiden välittömän fyysisen turvallisuuden lisäksi kameravalvonnassa on aina otettava huomioon myös yksityisyyden suojaan liittyvät tekijät. Lisätietoja kameravalvontaan liittyvistä tietosuojakysymyksistä saa Tietosuojavaltuutetun toimiston esitteestä Yksityisyyden suoja kameravalvonnassa.

 

Päivitetty 24.8.2017