Tällä hetkellä on voimassa kaksi rinnakkaista lainsäädäntöä, jotka koskevat kemikaalien luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista. Voimassa ovat edelleen ns. ainedirektiivin (67/548/ETY, ks myös konsolidoitu versio) ja seosdirektiivin (1999/45/ETY) mukaiset luokitus- ja merkintäsäädökset, jotka on toimeenpantu kemikaalilaissa (744/1989), kemikaaliasetuksessa (675/1993) sekä luokitusperusteasetuksessa STMa 807/2001) (ns. väistyvä järjestelmä).
EU:n uusi aineiden ja seosten luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskeva ns. CLP-asetus (EY) N:o 1272/2008 astui voimaan 20.1.2009. CLP-asetus on sellaisenaan voimassa kaikissa EU:n jäsenmaissa. Väistyvä lainsäädäntö on voimassa tiettyjen siirtymäaikojen puitteissa, jotka toiminnanharjoittajan on syytä huomioida valitessaan järjestelmää, jonka mukaan kemikaalit luokittelee, merkitsee ja pakkaa.
Kemikaaliasetuksen mukaan valmistajan, maahantuojan, jakelijan tai muun toiminnanharjoittajan, joka vastaa kemikaalin luovuttamisesta markkinoille tai käyttöön, tulee luokitella kemikaali sen vaarallisuuden mukaisiin ryhmiin ja merkitä sen päällys asetuksen mukaisesti. Luokitusperusteena voi olla kemikaalin palo- ja räjähdysvaarallisuus, vaarallisuus terveydelle tai ympäristölle.
EU:n uusi luokitusasetus koskee vaarallisten aineiden ja seosten sekä eräiden vaarallisia aineita sisältävien esineiden luokittelua, merkintöjä ja pakkaamista. Aineita tai seoksia pidetään vaarallisina, jos ne täyttävät CLP-asetuksen liitteessä I säädetyt kriteerit, joissa huomioidaan fysikaaliset vaarat sekä terveydelle ja ympäristölle aiheutuvat vaarat. Vaaralliseksi luokitellut aineet ja seokset on merkittävä ja pakattava asetuksen mukaisesti.
Näkyvimpinä eroina väistyvään lainsäädäntöön nähden CLP-asetuksessa ovat erilaiset varoitusmerkit sekä huomiosanat ”vaara” ja ”varoitus” varoitusetiketeissä. R- ja S-lauseet on korvattu H- ja P-lausekkeilla (vaara- ja turvalausekkeet), vaaraluokkia ja -kategorioita on enemmän ja joiltain osin luokituskriteerit ja raja-arvot poikkeavat vanhoista kriteereistä.
Päävastuu aineiden ja seosten vaarallisuuden tunnistamisesta ja niiden luokitusta koskevista päätöksistä on aineiden ja seosten valmistajilla, maahantuojilla ja jatkokäyttäjillä. Valmistajien, maahantuojien ja jatkokäyttäjien on luokiteltava markkinoille saatettavat aineet ja seokset, jotka toimittajan on merkittävä ja pakattava. Valmistajien, esineiden tuottajien ja maahantuojien on luokiteltava myös ne aineet, joita ei ole saatettu markkinoille ja jotka on rekisteröitävä tai joista on ilmoitettava REACH-asetuksen mukaisesti Euroopan kemikaalivirastolle.
Jos aine on yhdenmukaistettujen luokitusten ja merkintöjen luettelossa, aine luokitellaan sen mukaisesti. Luokituksesta vastaavien toimijoiden on luokiteltava luettelossa oleva aine itse, jos aine ei ole luettelossa tai jos kaikkia vaaraluokkia tai niiden jaotteluja ei ole luettelossa katettu. Yhdenmukaistettu luettelo on CLP-asetuksen liitteessä VI taulukossa 3.1 (CLP-asetuksen mukaan) ja taulukossa 3.2 (väistyvän järjestelmän mukaan).
CLP- ja REACH-asetuksen toimivaltaisena viranomaisena Suomessa toimii Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). Asetuksissa velvoitetaan kansallisia toimivaltaisia viranomaisia ylläpitämään kansallista neuvontapalvelua, jota kautta yritykset voivat muun muassa esittää kysymyksiä asetuksen soveltamisesta.
Luokitukseen ja merkintään liittyvää lainsäädäntöä, jota sovelletaan 1.6.2015 asti:
Luokitukseen ja merkintään liittyvää lainsäädäntöä, jota sovelletaan aineisiin viimeistään 1.12.2010 ja seoksiin viimeistään 1.6.2015: