Kiinnittymisenestovalmisteiden ympäristövaikutukset

 

Kiinnittymisenestovalmisteiden sisältämien tehoaineiden haitallisista vaikutuksista vesieliöille on selvää näyttöä ja ne voivat siten vaikuttaa Itämeren herkkään ekosysteemiin. Huviveneiden myrkkymaalausta olisi syytä välttää aina kun se on mahdollista ja käyttää ympäristöä säästäviä vaihtoehtoisia menetelmiä.

 

Kiinnittymisenestovalmisteiden meriympäristölle aiheuttamia haittoja havaittiin jo 1970-luvun lopulla. Orgaanisten tinayhdisteiden on myöhemmin osoitettu aiheuttavan monenlaisia haittoja jo hyvin pieninä pitoisuuksina. Havaittujen ympäristöhaittojen vuoksi alettiin orgaanisten tinayhdisteiden käyttöä kiinnittymisenestovalmisteissa nopeasti rajoittaa kansainvälisesti. Suomessa orgaanisten tinayhdisteiden käyttö huviveneissä kiellettiin v. 1991 ja käyttö on kokonaan kielletty v. 2003 alusta lähtien.

 

Kiellon seurauksena orgaaniset tinayhdisteet on korvattu muilla tehoaineilla. Tämä ei poistanut kiinnittymisenestovalmisteiden ympäristölle aiheuttamia haittoja, sillä myös nykyisillä tehoaineilla on haitallisia vaikutuksia sisävesiin ja meriympäristöön.

 

Nykyisin markkinoilla olevien valmisteiden ympäristö- ja terveysvaikutukset on arvioitu. Ympäristövaikutusarvioinnin seurauksena on huviveneissä käytettäville kiinnittymisenestovalmisteille asetettu raja-arvo kuparin päästöille veteen. Kiinnittymisenestovalmisteissa käytetyt kupari ja sinkki ovat hyvin pieninä määrinä välttämättömiä hivenaineita, mutta suurempina määrinä ne ovat erittäin myrkyllisiä ja monet eliöt ovat herkkiä niiden myrkkyvaikutuksille.

 

Myös sinkki on erittäin myrkyllistä joillekin äyriäisille ja kaloille. Sinkkiä pidetään myös kertyvänä yhdisteenä. Sinkki kertyy ennen kaikkea leviin ja sedimentin eliöihin, kuten nilviäisiin.

 

Kiinnittymisenestovalmisteiden sisältämät orgaaniset tehoaineet ovat myrkyllisiä ennen kaikkea leville ja vesikasveille. Useat niistä ovat myös kertyviä ja hitaasti hajoavia. Erittäin pienet pitoisuudet näitä yhdisteitä saattavat aiheuttaa levämäärien ja -lajien vähenemistä, millä saattaa olla vaikutuksia meren ravintoketjuihin.