Kasvinsuojeluaineet ja ympäristö

 

Yleistä

Maa- ja metsätaloudessa käytettävät kasvinsuojeluaineet lisäävät huomattavasti ympäristön kemikalisoitumista, sillä kasvinsuojeluaineita levitetään tarkoituksella laajoille alueille ympäristöön rikkakasvien, kasvitautien ja tuhoeläinten torjuntaan. Kasvinsuojeluaineiden laajamittaisempi käyttö alkoi jo 1950-luvulla, jolloin synteettiset organoklooriyhdisteet tulivat markkinoille Suomessa. Viimeisten 60 vuoden aikana uusia kemiallisia kasvinsuojeluaineita on kehitetty paljon. Kasvinsuojeluaineiden ympäristövaikutuksia esiintyy käsitellyillä peltoalueilla, mutta aineet voivat kulkeutua esimerkiksi sadeveden mukana myös muualle ympäristöön aiheuttaen vaikutuksia myös muualla kuin käsittelyalueella.

 

Koska kasvinsuojeluaineet on kehitetty myrkyllisiksi torjuttaville eliöille ja siten ne ovat yleensä haitallisia myös muille eliöille, kasvinsuojeluaineiden maahantuonti ja myynti edellyttävät kasvinsuojelulain mukaisen ennakkotarkastuksen ja hyväksynnän. Hyväksymispäätökset tekee Tukes. Usein hyväksymisen edellytyksenä on, että valmisteiden myyntipakkauksiin merkitään käytön rajoituksia, varoituksia tai huomautuksia ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi. Vesieliölle myrkyllisiä valmisteita ei saa käyttää tiettyä varoetäisyyttä lähempänä vesistöjä, maaperäeliöille haitallisia aineita ei saa käyttää toistuvasti samalla pellolla eikä kulkeutuvia aineita pohjavesialueilla.

 

Kasvinsuojeluaineiden vuosittaisista myyntimääristä Suomessa on pidetty tilastoa vuodesta 1953.   Lue lisää

 

Kasvinsuojeluaineiden käyttö hehtaaria kohden on Suomessa vähäisempää kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa, koska tautipaine on pienempi viileämmässä ilmastossa. Toisaalta ilmaston lämpeneminen lisää haitallisten kasvintuhoojien selviytymistä Suomen talvesta ja siten torjuntatarve tulee lisääntymään.

  

Pintavesiseurannat

Kasvinsuojeluaineiden pitoisuuksia käyttöalueen ulkopuolisessa ympäristössä tunnetaan Suomessa huonosti. Vesipuitedirektiivi (2000/60/EU) edellyttää haitallisten aineiden seurannan järjestämistä pintavesistä. Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa VESKA-projektissa . Suomen ympäristökeskus ja alueelliset ympäristökeskukset (nykyiset Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset) ovat kartoittaneet vesipuitedirektiivissä priorisoitujen aineiden samoin kuin monien kasvinsuojeluaineiden esiintymistä Suomessa vuosina 2004 ja 2005. Kaikkiaan vesinäytteistä analysoitiin noin 100 aineen tai aineryhmän pitoisuudet.

 

Kartoitusprojektin ensimmäisenä vuotena selvitettiin pitoisuuksien ajallista vaihtelua. Vuonna 2004 otetuissa vesinäytteissä havaittiin 26 kasvinsuojeluainetta tai niiden hajoamistuotetta. Vuonna 2005 näytteitä otettiin alueellisesti kattavammin. Vesinäytteitä otettiin 35 maatalousvaltaisesta joesta sekä 5 vertailujoesta. Valtaosassa (>90 %) vesinäytteitä havaittiin kasvinsuojeluaineita. Yleisimmin havaittiin MCPA:ta, jota käytetään mm. viljapelloilla rikkakasvien torjuntaan. Yhteensä vesistä havaittiin 46 eri tehoainetta, mutta pitoisuudet olivat enimmäkseen alhaisia. Kartoitusprojektin tuloksia on käytetty hyväksi vesipuitedirektiivin seurannan järjestämisessä, josta tuloksia jäljempänä.

 

Näytepaikoilta otettiin myös pohjasedimenttinäytteet, joista analysoitiin 11 kasvinsuojeluaineen pitoisuudet ja havaittiin yhteensä 6 eri ainetta. Tarkemmat tulokset löytyvät Suomen ympäristökeskuksen sivuilta.

 

Kasvinsuojeluaineiden seurantaa pintavesistä on jatkettu Suomen ympäristökeskuksen toimesta vuosina 2007 ja 2008 vesipuitedirektiivin edellyttämissä seurannoissa yhdeksässä joessa (ns. MaaMET-hanke). Tulokset on raportoitu 'Maatalouden kuormituksen vaikutukset torjunta-ainepitoisuuksiin pintavesissä' –raportissa. Tutkimuksessa havaittiin vuonna 2007 20 ainetta määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina. Edelleen yleisimpänä kasvinsuojeluaineena havaittiin MCPA:ta (60 % näytteistä) ja muita rikkakasvien torjunnassa käytettäviä fenoksihappoherbisidejä, mekoproppia ja diklorproppia. Pitoisuuksien vuosikeskiarvot eivät ylittäneet alustavia ympäristönlaatunormeja. Kesäkaudella 2008 vesinäytteistä havaittiin 38 kasvinsuojeluainetta. Kaikkien havaittujen kasvinsuojeluaineiden vuosikeskiarvopitoisuudet jäivät alle alustavien ympäristönlaatunormien. Näytteenottotiheys oli kuitenkin enimmillään kahdesti kuukaudessa.

 

Pohjavesiseurannat

Kasvinsuojeluaineita on löytynyt myös pohjavesistä. Vuonna 2002 Suomen ympäristökeskuksessa käynnistettiin selvitys kasvinsuojeluaineiden (torjunta-aineiden) esiintymisestä pohjavedessä. Hankkeessa tutkittiin vuosien 2002 ja 2005 aikana kasvinsuojeluaineiden esiintymistä 189 pohjavesialueelta.

 

Kasvinsuojeluaineita tai niiden hajoamistuotteita löydettiin 37 % tutkituista pohjavesialueista, 35 % havaintopisteistä ja 39 % näytteistä. Tutkituista pohjavesialueista viidellätoista kasvinsuojeluainepitoisuus ylitti talousvedelle asetetun raja-arvon 0,1 µg/l, joka on juomavesidirektiivin mukaan suurin sallittu kasvinsuojeluainepitoisuus yksittäiselle aineelle. Selvityksessä löydettiin 14 eri kasvinsuojeluainetta tai niiden hajoamistuotetta, joista seitsemän pitoisuudet ylittivät 0,1 µg/l. Hankkeen yksityiskohtaiset tulokset on julkaistu 'Torjunta-aineiden esiintyminen pohjavedessä' –loppuraportissa.

 

EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin pohjalta vuonna 2007 Suomen ympäristökeskuksessa käynnistettiin maa- ja metsätalouden hajakuormituksen ja sen vaikutusten seurantahanke. Seurantakohteiksi valittiin pohjavesialueita, joilla harjoitetaan maa- ja metsätaloutta (ns. MaaMet-hanke). Kahden ensimmäisen vuoden (2007–2008) aikana näytteet otettiin 58 pohjavesialueelta yhteensä 111 eri havaintopaikasta. Kaikkiaan 80 kohteessa määritettiin kasvinsuojeluaineet, joista yhteensä 32 (40 %) alueelta löytyi kasvinsuojeluaineita. Näistä 12 kohteessa jonkin yksittäisen torjunta-aineen määrä ylitti raja-arvon 0,1 µg/l. Hankkeen yksityiskohtaiset tulokset on julkaistu Maa- ja metsätalouden hajakuormituksen pohjavesiseuranta (MaaMet-hanke) –raportissa.

 

 

Päivitetty 1.10.2015