Kiinnittymisenestovalmisteiden sisältämät tehoaineet ja rajoitukset

Huvivenekäyttöön markkinoiduissa kiinnittumisenestovalmisteissa käytetään tehoaineina ennen kaikkea kupariyhdisteitä (dikuparioksidi, kuparitiosyanaatti, kuparipyritioni). Joissakin maaleissa käytetään myös sinkkiyhdisteitä (sinkkipyritioni). Lisäksi niihin lisätään orgaanisia yhdisteitä (esimerkiksi diklofluanidi) tehostamaan kupariyhdisteiden vaikutusta.

 

Markkinoilla oleviin huviveneisiin tarkoitettujen kiinnittymisenestovalmisteiden ympäristö- ja terveysvaikutukset on arvioitu. Kuparin päästöille veteen on asetettu ympäristöriskinarvion perusteella raja-arvo. Kuparin huuhtoutuminen veneen pohjasta ei saa ylittää 15 µg/cm2/vrk (14 vrk keskiarvo valmisteen käytön aikana). Rajoitus koskee kuluttajakäyttöön tarkoitettuja kiinnittymisenestovalmisteita eli huviveneissä käytettäviä valmisteita. Lisäksi kiinnittymisenestovalmisteiden käyttö on kokonaan kielletty aluksissa jotka kulkevat pääosin makeissa vesissä. Jos veneen kotisatama on järvessä tai joessa, maalaus on siis kielletty.

 

Kalankasvatuslaitoksilla käytettävät kiinnittymisenestovalmisteet kuuluvat myös hyväksymismenettelyn piiriin. Tällä hetkellä on hyväksytty kuparia sisältäviä valmisteita ammattikäyttöön merialueella sijaitseville laitoksille. Valmisteiden käyttö sisävesilaitoksilla on kielletty.

 

Suurissa aluksissa (yli 25 m) on ollut käytössä edellisten tehoaineiden lisäksi orgaanisia tinayhdisteitä (tributyylitinafluoridi, tributyylitinaoksidi, tributyylitinametakrylaatti). 1.1.2003 lähtien orgaanisten tinayhdisteiden käyttö on ollut kiellettyä kaikissa aluksissa valtioneuvoston päätöksellä.

 

Päivitetty 13.2.2012