Muut leimamerkinnät

 

Jalometallituotteissa saa olla muita leimoja, jos ne eivät ole erehdyttävästi yhdennäköisiä pakollisten tai vapaaehtoisten leimojen kanssa. Kuluttajalle ei saa muodostua väärää käsitystä tuotteesta niiden perusteella. Jalometallituotteissa saa olla myös muissa valtioissa käytössä olevia leimoja, mutta ne eivät saa kuitenkaan erehdyttää kuluttajia.

 

Jalometallituotteen myyjä vastaa siitä, että myynnissä olevissa tuotteissa on leimat, joiden avulla vastuutaho Suomessa voidaan jäljittää. Viime kädessä myyjä on vastuussa myymistään tuotteista. Tuotteista on löydyttävä Suomessa vaaditut pakolliset leimat.

 

Muissa kuin jalometallituotteissa ei saa olla jalometallituotteissa käytettyjä leimoja tai edes niiden kanssa erehdyttävästi yhdennä­köisiä leimoja. Esimerkiksi messinkisormus, jossa on leima 18k tai 750, ei voi olla markkinoilla, ennen kuin siitä poistetaan leimat. Poikkeuksena kuitenkin jalometallituotteissa käytettävä nimileima, joka voi olla muussakin tuotteessa, kuten esimerkiksi pronssikoruissa, tinatuotteissa ja muovipusseissa. Sitä ei voi kuitenkaan käyttää tuotteissa, joita voisi luulla jalometallituotteiksi.

 

Leimauksen korvaaminen todistuksella

Mikäli myytävässä jalometallituotteessa ei ole säädettyjä leimoja, on seuraavilla tahoilla oikeus korvata säädetyt leimat kirjallisella todistuksella:

  • tulli
  • ulosottoviranomainen
  • huutokauppakamari
  • panttilainakonttori
  • konkurssi- tai kuolinpesä
  • tarkastuslaitos, siinä tapauksessa, että tuote vaurioituisi tai sen arvo alenisi leimaamisesta

 

Jalometallituotteen todellinen jalometallipitoisuus selvitetään ko. jalometallille soveltuvalla analyysimenetelmällä (esim. röntgenfluoresenssispektrometri eli XRF, kupellaatio, titraus tai gravimetrinen analyysi). Jalometallituotteen pitoisuus kirjataan todistukseen analyysin perusteella todellisen pitoisuuden mukaisesti.

 

Muualla verkossa


Tietoa yrittäjille

Päivitetty 26.1.2016