Automaattiset sammutuslaitteistot

Liikettä ja vastuuhenkilöä, sekä edellisten yhteystietoja koskevista muutoksista on viipymättä ilmoitettava Tukesille, kuten paloilmoittimia koskeva määräys A:60 ja liikettä koskeva vahvistuspäätös edellyttävät. Paloilmoittimia koskevissa säädöksissä ei ole määritelty mitään siirtymäaikaa, joten paloilmoitinliike ei voi toimia säädösten tarkoittamana asennus- ja huoltoliikkeenä ilman pätevyystodistuksen omaavaa vastuuhenkilöä. Säädöksissä todetaan, että liikkeellä on oltava vastuuhenkilö kun paloilmoittimen asennus- ja huoltotöitä suoritetaan.

Pätevyystodistuksen haltijan on hyvissä ajoin ennen pätevyystodistuksessa mainittua viimeistä voimassaolopäivämäärää tehtävä vapaamuotoinen hakemus, josta ilmenee, että hakija haluaa uudistaa pätevyystodistuksensa koskien paloilmoittimien asennus- ja huoltotyötä. Valmiin lomakkeen voi myös hakea Tukesin www-sivuilta (Tietopalvelut, Lomakkeet, Pelastustoimen laitteet) Hakemuksen liitteenä tulee olla osoitus siitä, että hakija on toiminut pätevyystodistuksen mukaisissa tehtävissä sen voimassaoloaikana ellei hakija suorita uudelleen paloilmoitintutkintoa. Riittäväksi katsottu osoitus on hakijan oma selvitys asennetuista vähintään viidestä eri laitteistoista tai laitteistoista, joiden yhteenlaskettu paloilmoittimella valvottu pinta-ala on vähintään 15000 neliömetriä, kuten paloilmoittimia koskevan määräyksen A60 kohdassa 4.3 edellytetään. Hyvästä selvityksestä ilmenee toteutettujen kohteiden määrä ja paloilmoittimella valvottujen tilojen, joiden asennuksessa hakija on toiminut vastuuhenkilönä, pinta-alat kohteittain. Kohteiden lukumäärän lisäksi tulee ilmetä tiedot käyttöönotosta. Liitteenä voi olla esimerkiksi kopio suoritetusta käyttöönottotarkastuspöytäkirjasta.

Hakijan todetessa itse, että hänellä ei ole edellä esitetyn kaltaista, riittäväksi katsomaansa osoitusta suoritetusta asennustyöstä (pelkkä laitteistojen huoltotyö ei ole riittäväksi katsottava osoitus) voi hän uudistaa pätevyystodistuksensa suorittamalla uudestaan paloilmoitintutkinnon (tutkintoja järjestää Inspecta Oy). Hakijan kannattaa huomioida, että tutkintoja järjestetään vain kaksi- kolme kertaa vuodessa, joten pätevyystodistuksen uusintaprosessi kannattaa aloittaa riittävän ajoissa, jotta liikkeen toiminta paloilmoitinliikkeenä voisi jatkua häiriöittä. Tutkintopäivämäärät ilmoittautumislomakkeineen ja muine ohjeineen ovat nähtävissä Inspecta Oy:n kotisivuilta.

Vastuuhenkilön pätevyystodistuksen uusiminen on Tukesissa maksullista toimintaa (59 euroa), ja hakemukset tuleekin varustaa tiedoin joista ilmenee postitus ja/tai laskutusosoite. Hakemus varustetaan päiväyksellä sekä hakijan allekirjoituksella, jolla vahvistetaan, että hakemuksessa annetut tiedot pitävät paikkansa.

Vastuuhenkilöitä voi yrityksellä olla useitakin, jotka voivat olla tasavertaisessa asemassa. Kahden tai useamman vastuuhenkilön tai varahenkilöiden olemassaolo on perusteltua liikkeen toiminnan jatkuvuuden kannalta. Järkevää olisi, että liikkeessä olisi vastuuhenkilön lisäksi yksi tai vaikka useampia varahenkilöitä, jotka ovat kouluttautuneet paloilmoitintöihin ennakolta. Tämän kaltaiset varahenkilöt voisivat hakea pätevyystodistusta vasta tarpeen vaatiessa. Vastuuhenkilöiden määrä kannattaa kuitenkin sovittaa ja mitoittaa liikkeen paloilmoitintöiden kokonaismäärään, sillä tällä on vaikutusta ainakin pätevyystodistuksia uusittaessa. Liikkeen vastuuhenkilöiden on syytä muistaa, että jokainen toteutettava kohde voidaan nimetä vain yhden vastuuhenkilön nimiin (allekirjoitus käyttöönottopöytäkirjassa).

Vaikka kumoutuneen julkaisun A:41 voimassaolo onkin ilmoitettu päättyneeksi, ei ko. ohjekirjasen käyttämiselle ole esteitä suunnitteluhetkellä käytettävissä olevien normien ja ohjeiden mukaisesti. Mikään ei estä toteuttamasta kohdetta myöskään siten, että toteutus täyttää uudistuneessa ohjejulkaisussa 2002 esitetyn paloilmoittimien hyvän teknisen toteutustason. Muutenkin ohjeet ja oppaat on nähtävä nimensä mukaisesti ohjeellisina, joiden suunnittelu- ja asennusperiaatteiden mukaisesti toteutettu paloilmoitinlaitteisto täyttää yleisesti hyväksyttävän vaatimustason sekä määräyksen A:60 kohdassa 4 esitetyn hyvän teknisen käytännön mukaisuudelle asetetut vaatimukset.

Tukesin kannanotto kiinteistön suojauksessa voi tapahtua korkeintaan yleisellä tasolla. Yksittäisen kohteen paloilmoittimen valvontaan liittyviin asioihin voi ottaa kantaa ja niistä päättää kunnalliset rakennusvalvonta- ja pelastusviranomaiset. Määräyksen A:60 mukaisesti pelastusviranomainen voi päättää myös palo-osaston sisältä jonkun tietyn tarkoin määritellyn osan suojaamisesta. Pelastusviranomainen voi toteutuspöytäkirjamenettelyn yhteydessä asettaa laitteistoille lisävaatimuksia ja hyväksyä erikoisilmaisimien (standardisoimattomien) käytön kiinteistössä. Paloilmoitinliikkeen vastuuhenkilön on säädösten mukaisesti varmistettava toteutettavan laitteiston kelpoisuus ja soveltuvuus kohteeseen. Valitun ratkaisun järkevyyden ja toimivuuden varmistaa tarkastuslaitos varmennustarkastuksessaan.

Paloilmoitintutkintoja järjestää 1.1.2010 alkaen Inspecta Oy. Tutkintoa koskevat vaatimukset sekä muuta informaatiota tutkinnosta ilmoittautumislomakkeineen löytyy tarvittaessa Inspecta Oy:n www-sivuilta. Tutkintoon voivat mennä kaikki kokemuksesta ja opintotodistuksista riippumatta. 

Tutkintotodistus ei kuitenkaan vielä oikeuta ketään tekemään paloilmoittimiin liittyvää asennus- ja huoltotyötä. Tutkintotodistuksen saatuaan henkilö voi halutessaan hakea Tukesilta pätevyystodistusta paloilmoitintöihin. 

Tukes myöntää todistuksen hakemuksesta niille henkilöille, joilla on tutkintotodistuksen lisäksi suoritettuna sähköalalta vähintään sähkö- tai teleteknikon tutkinto. Vaatimukset löytyvät määräyksestä A:60 kohdasta 4.2 . Muita vaatimuksia ei ole. Tämä pätevyystodistus vasta oikeuttaa henkilön toimimaan vastuuhenkilönä jossain tietyssä liikkeessä. Liikkeen on kuitenkin tehtävä ilmoitus toiminnastaan Tukesille, joka pitää rekisteriä ilmoitusvahvistuksen saaneista liikkeistä.

Säädöksissä ei kunnossapito-ohjelmalle ole asetettu mitään minimivaatimuksia. Säädökset edellyttävät vain, että kaikkiin kiinteistöihin myös olemassa olevaan rakennuskantaan, joissa on paloilmoitin, on tehtävä laitteistolle kunnossapito-ohjelma. Paloilmoitinalalla toimivat eräät aktiiviset liikkeet ovat tehneet joitakin malleja kunnossapito-ohjelmista, ja niitä voidaan soveltaa ja hyödyntää. Tukesin käsityksen mukaisesti kunnossapito-ohjelma on silloin hyvä, kun se palvelee kiinteistön edustajia paloilmoittimen käytössä ja valvonnassa normaaliaikana sekä ongelmatapauksissa päivin ja öin ja silloin, kun paloilmoittimen normaalit käyttöhenkilöt (nimetyt koulutetut hoitajat) eivät ole tavoitettavissa. Hyvä kunnossapito-ohjelma pitää sisällään ainakin tiedot:

• tiedot paloilmoittimen hoitajaksi nimety(i)stä henkilöstä
• mitkä henkilöt tai tahot voivat tehdä käyttötoimenpiteitä laitteistolle
• miten toimia vikailmoitustilanteessa
• miten toimia paloilmoitustilanteessa
• miten toimia jos tiedetään aiheutettu paloilmoitus erheelliseksi hälytykseksi
• kuka huolehtii päivittäisistä irtikytkennöistä, jotka tehdään erheellisten palohälytysten estämiseksi, ja mitkä ovat tarvittavat pelastusviranomaisen kanssa ennakolta sovitut korvaavat toimenpiteet
• mihin toimenpiteisiin tulee ja voi ryhtyä, jos laite ei toimi osittain tai kokonaan
• varaosatilanne ja mistä on saatavissa huoltopalveluita
• kuka huolehtii tarvittavien huoltojen tilaamisesta ja kuinka usein
• miten ja kenen tehtävä on huolehtia laitteiston normaalista päivittäisestä valvonnasta ja kuka huolehtii muutosten huomioimisesta ja päivittämisestä
• miten ja kenen tehtävä on huolehtia tarvittavien määräaikaistarkastusten tilaamisesta, ja ketkä siihen osallistuvat
• miten ja kuka huolehtii tarkastuksissa havaittujen puutteiden korjaamistoimenpiteistä
• paloilmoitinkeskuskaapissa on tieto siitä, missä kunnossapito-ohjelmaa säilytetään.

Määräyksessä paloilmoittimen hoitajalle ei ole asetettu erityisiä vaatimuksia. Sen valossa riittää, kun hoitaja on paloilmoittimelle nimetty ja hän on saanut tehtävän hoitamiseen riittävän koulutuksen, ja hän pystyy lisäksi toimimaan paloilmoittimen yhteyshenkilönä. Joten tällä perusteella hoitajana ei voi toimia liike, vaan nimityksen tulee kohdistua johonkin tiettyyn henkilöön. Jotta nimetty henkilö voisi toimia myös yhteyshenkilönä ja valvoa päivittäin laitteiston toimintaa, tulisi valitun henkilön (tai henkilöiden) olla tekemisissä ja sidoksissa suoraan kiinteistöön ja sen turvallisuuteen. Hoitajan nimeämisessä on syytä huomioida, että tämän henkilön vastuulla on paloilmoittimen käyttö ja huolto-ohjelman läpivienti tehdyn kunnossapito-ohjelman mukaisesti. Haluttaessa voidaan erilaiset kuukausitestit tehdä muunkin osaavan tahon toimesta. Varsinaiset huoltotoimenpiteet tulee kuitenkin tehdä Tukesin rekisterissä luetteloitujen paloilmoittimien asennus- ja huoltoliikkeiden suorittamana.

Huoltotyö on säädösten mukaisesti työtä, jota voi tehdä vain Tukesin rekisterissä mainittu paloilmoitinliike (asennus- ja huoltoliike) jonka palveluksessa on paloilmoitintöihin pätevyystodistuksen omaava henkilö.

Säädösten mukaisesti paloilmoittimen asennusliikkeen (paloilmoitinliikkeen) tehtävänä on tehdä tekemästään asennustyöstä käyttöönottotarkastus. Se tehdään ennen varmennustarkastusta. Käyttöönottotarkastuksessa asennusliike varmistuu, että oma tehty työ kokonaisuudessaan toimii ja on määräysten mukainen. Määräysten mukainen paloilmoitin on silloin, kun se on toteutettu toteutuspöytäkirjan perusmäärittelyjen mukaisesti ja on hyvän teknisen käytännön mukainen. Toisin sanoen laitteisto soveltuu kiinteistön käyttötarkoitukseen ja toimii luotettavasti suunnitellulla tavalla. Myös toteutuksessa on noudatettu jotain yleisesti hyväksyttäviä suunnittelu- ja asennusperiaatteita. Sisäasiainministeriöllä on lisäksi tekeillä erillinen asetus laitteiden teknisestä vaatimustenmukaisuudesta ja sen osoittamisesta.

Mikäli suoritettu käyttöönottotarkastus dokumentoidaan siten, että edellä mainitut asiat on laaditusta pöytäkirjasta todettavissa, täyttänee se Tukesin käsityksen mukaan myös tarkastuslaitosten vaatimukset.

Varmennustarkastuksessa tarkastuslaitoksen edustajan, tarkastajan tehtävät ovat määräyksessä kohdassa 6.1 pääkohtina luetellut. Yhtenä kohtana siinä on todeta, että paloilmoitinliike on suorittanut paloilmoittimen käyttöönottotarkastuksen. Tämän tehdyn työn asianmukaisuuden tarkastuslaitos voi todeta vain paloilmoitinliikkeen tarkastuksesta laaditusta käyttöönottotarkastuspöytäkirjasta. Ongelmaksi saattaa muodostua, miten liikkeen tulisi laatia käyttöönottopöytäkirja, jotta se tyydyttäisi kaikkia osapuolia, myös tarkastuslaitosta. Hyvin laaditusta pöytäkirjasta voi todentaa ainakin seuraavat asiat:

• tarkka kuvaus paloilmoittimella varustetuista alueista ko. kohteessa
• tekninen erittely laitteiston laajuudesta (ryhmät, osoitteet jne)
• vastuuhenkilön näkemys toteutetun laitteiston toteutuspöytäkirjanmukaisuudesta
• vastuuhenkilön näkemys hyvän teknisen käytännön mukaisuudesta
  • suunnittelussa ja asennuksessa sovellettu ohje
  • soveltuvuus kohteeseen
  • hälytysten paikannettavuus
  • toteutuksen suunnitelmanmukaisuus
• kuvaus laitteiston toimintakunnon varmistamiseksi suoritetuista testausmenetelmistä
• tarvittaessa liitteet testaus-ja mittauspöytäkirjoista
• asennustyön suorittanut paloilmoitinliike

paloilmoitintöiden vastuuhenkilön allekirjoitus

Yleisesti käytössä olevat pöytäkirjamallit ovat kyllä käyttökelpoisia, mutta monesti ne toimivat vain asiat kokoavina etusivuina, ja vaativat tuekseen täydentäviä liitteitä, kuten edellä on esitetty.

Vakuuttavuutta asiaan tulee, kun paloilmoitinliikkeellä on käytössä ja tarkastuksessa esittää erillinen, yksityiskohtainen oman tehdyn työn käyttöönottotarkastuslista, jonka perusteella on laadittu säädösten tarkoittama käyttöönottotarkastuspöytäkirja. Mikäli tarkastuslaitos ei voi tehtyä käyttöönottotarkastusta todentaa luovutetusta käyttöönottotarkastuspöytäkirjasta, voi ja tuleekin tarkastuslaitoksen puuttua asiaan.

Tuotteiden vaatimustenmukaisuus osoitetaan vaatimustenmukaisuustodistuksella (certificate of conformity). Tuotteen valmistajan tai maahantuojan on viranomaisen pyynnöstä esitettävä tuotetta koskevat dokumentit, joista selviää laitteen vaatimustenmukaisuus. Dokumenteista on myös selvittävä, mikä testauslaitos on tuotteen testannut ja minkä standardin mukaan testaukset on suoritettu.

Sisäasiainministeriön vanha määräys paloilmoittimen teknisistä ominaisuuksista kumottiin 1.9.2001 alkaen. Ministeriö tulee tulevaisuudessa uusimaan vanhan määräyksen uudella ministeriön asetuksella. Asetuksen vaatimukset tulevat pohjautumaan yleiseurooppalaisiin standardeihin (EN 54 - sarja). Ennen uuden asetuksen voimaantuloa kannattaa paloilmoittimien maahantuojan tai valmistajan varmistaa tuotteen vaatimustenmukaisuus pohjautumalla uusiin eurooppalaisiin standardeihin.

Vastuuhenkilön on varmistettava laitteistojen yhteensopivuus laitteiden valmistajalta tai maahantuojalta. Vastuuhenkilö vastaa laitteiston vaatimustenmukaisuudesta ja tällöin vastuuhenkilön kannattaa vaatia valmistajalta tai maahantuojalta näyttöä siitä, että laitteet on testattu asennettavien tuotteiden kanssa, ja että ne ovat yhteensopivia.

Sisäasiainministeriön asetuksen automaattisista sammutuslaitteistoista (SM-1999-967/Tu-33) lähtökohtana on, että automaattisten sammutuslaitteistojen suunnittelussa ja asentamisessa sovelletaan CEA:n seuraavia julkaisuja:

Sprinkerilaitteistojen suunnittelu ja asentaminen, CEA 4001 Hiilidioksidisammutuslaitteistot - Suunnittelu ja asennussäännöt, CEA 4007 Inerttikaasusammutuslaitteistot - Suunnittelu- ja asennussäännöt, CEA 4008

Sprinkleri-, hiilidioksidi- ja inerttikaasusammutuslaitteistojen toteuttamisessa voidaan soveltaa myös muita kuin CEA:n sääntöjä edellyttäen, että toteutukselle säädetyt vaatimukset täyttyvät eikä laissa tai asetuksessa toisin säädetä. Sammutuslaitteiston (toteutuksen) suunnittelussa voi tulla eteen tilanteita, joissa joudutaan soveltamaan (käyttämään) muita kuin asetuksessa mainittuja CEA:n ohjeita. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi:

• CEA:n ohjeista ei löydy sovellettavaa kohtaa tai tarvittavaa suojaustapaa;
• kiinteistön suojaus on aikaisemmin toteutettu jonkin muun (NFPA, FM) ohjeistuksen periaatteita noudattaen.

Muiden julkaisujen mukaisia ratkaisuja käytettäessä suojausta on käsiteltävä kokonaisuutena.

Suunnitteluperusteista tehtävässä selvityksessä ja suunnitelmista tulee käydä ilmi käytetty julkaisu sekä selvitys siitä, että suunnitelma täyttää Suomessa voimassa olevat säännökset ja määräykset. Suunnitelmasta voidaan ja on suositeltavaa hankkia ennakkolausunto hyväksytyltä tarkastuslaitokselta ennen asennustyön aloittamista.

Muita kuin asetuksessa mainittuja ratkaisumalleja käytettäessä kannattaa huomioida, että maankäyttö- ja rakennuslaissa rakennushankkeeseen ryhtyvän velvollisuus on huolehtia, että rakentamista koskevia säännöksiä ja määräyksiä, sekä rakennusluvan ehtoja noudatetaan. Rakennustyön aloituskokouksessa määritetään, mitä rakennushankkeeseen ryhtyvältä edellytetään huolehtimisvelvollisuuden täyttämiseksi. Mikäli toteutukseen tehdään lopputulokseen vaikuttavia oleellisia muutoksia rakennustyön aloituskokouksen jälkeen, tulee muutoksen sisällöstä ja sen vaikutuksesta tiedottaa erikseen rakennuttajalle ja rakennustyön valvontaan osallistuville valvontaviranomaisille, rakennusvalvonnalle ja pelastusviranomaiselle.

Tukes julkaisee oheisena luettelon julkaisuista, joiden mukaisia ratkaisuja voidaan käyttää mikäli CEA:n julkaisuissa ei ole suunnittelu- ja asennusperusteita kyseiseen kohteeseen.

National Fire Protection Association

NFPA 11 Standard for Low-Expansion Foam
11A Standard for Medium- and High-Expansion Foam Systems
13 Standard for the Installation of Sprinkler Systems
13D Standard for the Installation of Sprinkler Systems in One- and Two Family Dwellings and Manufactured Homes
13R Standard for the Installation of Sprinkler Systems in Residential Occupancies up to and Including Four Stories Height (CEA 4001: 2002-04 (fi), Liite F2; lähdeaineisto)
15 Standard for Water Spray Fixed Systems for Fire Protection
16 Standard for the Installation of Foam-Water Sprinkler and Foam Spray Systems
30B Code for the Manufacture and Storage of Aerosol Products
409 Standard on Aircraft Hangars
750 Water Mist Fire Protection Systems

Factory Mutual Global Serie

7 Hazards Serie
8 Storages

Sammutuslaitteistojen putkistot kuuluvat painelaitedirektiivin soveltamisalaan. Käytännössä sammutuslaitteistoissa käytettävät putkistot ovat sellaisia että putkistot kuuluvat luokkaan johon sovelletaan hyvää konepajakäytäntöä. Tällöin ei CE-merkintää käytetä.

Kaasusammutuslaitteistoissa pullojen jälkeinen jakotukki ja alkuosa putkistosta voivat kuulua luokkaan 1.
Kun putkiston koko on enintään DN 32 niin putkisto kuuluu paineesta riippumatta hyvän konepajakäytännön piiriin.
Kun putkiston koko on suurempi kuin DN 32, kriteeriksi tulee paine*koko eli PS*DN. Tulon PS*DN ylittäessä arvon 1000 putkisto kuuluu luokkaan 1. Tällöin valmistaja itse kiinnittää CE-merkin ja huolehtii että hitsaajat ovat riittävän pätevyyden omaavia. Ulkopuolista arviointilaitosta ei kuitenkaan vaadita.

Kaasusammutuslaitteistoihin kuuluvia kaasupulloja koskee ADR-sopimuksen määräykset, kun kaasupullot kuljetetaan täyttöpaikalle ja sieltä pois. Kaasupullot jäävät painelaitedirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle koska kaasupulloja ei täytetä käyttökohteessa.

Sammutuslaitteistojen kaikkinainen asennus- ja huoltotyö on säännöksillä säädeltyä toimintaa. Kyseistä toimintaa säätelee laki pelastustoimen laitteiden teknisistä vaatimuksista ja tuotteiden paloturvallisuudesta (562/1999 5 §). Säädöksissä sammutuslaitteistoja asentavan ja huoltavan liikkeen, siis asennusliikkeen on tehtävä ilmoitus Tukesille ennen asennustöiden aloittamista sekä nimettävä sammutuslaitteistojen asennustöihin pätevyystodistuksen omaava vastuuhenkilö.

Vastuuhenkilön tehtävänä on huolehtia, että töissä noudatetaan sammutuslaitteistoja koskevia säännöksiä ja työtä tekeville on annettu riittävä koulutus tehtäviin. Asennusliike laatii tekemästään työstä asennustodistuksen, josta ilmenee vähintään kaikki sammu-tuslaitteistoja koskevassa asetuksessa, julkaisussa A:65 9 § mainitut seikat.

1) kohteen yksilöintitiedot;
2) selvitys asennustöiden säännösten ja määräysten mukaisuudesta sekä noudatetuista muista vaatimuksista;
3) yleiskuvaus laitteiston toimintakunnon todentamiseen käytetyistä menetelmistä;
4) testausten ja vastaavien tulokset;
5) toteutuspiirustukset mitoituslaskelmineen;
6) edellä 3 §:ssä tarkoitettu selvitys suunnitteluperusteista; sekä
7) täydellinen sarja käyttö- ja huolto-ohjeita.

Asennustodistus tulee luovuttaa rakennuksen omistajalle tai haltijalle tai muulle kohteen edustajalle. Asennusliikkeen tulee säilyttää jäljennökset laatimistaan asennustodistuksista kymmenen vuoden ajan.

Automaattisten paloilmoittimien ja automaattisten sammutuslaitteistojen määräaikaistarkastusvelvoitetta tulee tarkastella ensisijaisesti säädöksissä (A:60 sekä A:65) esitetyin tavoin ja niissä esitetyin määrävälein. Elleivät säädökset ota suoranaisesti kantaa asiaan, asiaa voidaan tarkastella rakennuksen omistajan tai haltijan sekä laitteiston kunnossapidon kannalta.

Sellaiset paloilmoittimen ilmoitinkeskukset, jotka toimivat vain sammutuslaitteiston ilmoitustietojen välittäjänä (ei sisällä ilmaisimia) kuuluvat osaksi sammutuslaitteistoa välittäessään vain sammutuslaitteiston havaitsemaa ilmoitustietoa. Näin ollen niiden tarkastustoiminnan on luontevaa sisältyä osana kiinteistön sammutuslaitteistotarkastusta.

Ellei sammutuslaitteistoja tarkastavalla henkilöllä ole riittävää koulutusta ja osaamista ilmoitinkeskuksen oleellisten toimintojen testaamiseen, on tarkastajan hankittava asiantuntevaa apua tarkastuslaitoksen laatujärjestelmässä mainituin tavoin esim. toiselta tarkastuslaitokselta tai alan muulta asiantuntijataholta.

Jos kiinteistön omistaja tai haltija kuitenkin haluaa tarkastuttaa ilmoitinkeskuksen toimivuuden myös paloilmoittimien tarkastuslaitoksella, ei siihen ole tietenkään estettä ja se voi olla perusteltua ainakin useita eri sammutuslaitteiston ilmoitustietoja välittävän ilmoitinkeskuksen osalta.

Tarkastuslaitos ei voi suorittaa käyttöönottotarkastusta loppuun ja antaa siitä tarkastustodistusta, jos tarkastajan käytettävissä ei ole asennusliikkeen laatimaa asennustodistusta tarvittavine lisätietoineen. Säädösten mukaisesti asennustodistuksen ja tehdyn toteutuksen vastaavuuden toteaminen on yksi tarkastajan päätehtävistä.

Sammutuslaitteiston hoitajalle ei säädöksissä ole asetettu erityisvaatimuksia. Hoitajalle on annettava tarvittavat tiedot niistä toimenpiteistä, joista laitteiston kunnossapito-ohjelmassa on edellytetty hänen suoriutuvan.

Varsinaista asennus- ja huoltotyötä voi suorittaa vain Tukesin asennusliikerekisteriin merkityt liikkeet, kuten säädöksissä todetaan. Aina kun on kyseessä laitteiston muutos- tai korjaustyöstä, vähäisistäkin, on se selkeästi luvanvaraista toimintaa, eikä laitteiston hoitaja voi sitä tehdä itse. Sen sijaan laitteiston testaus ja puhdistustyö, sekä niihin verrattavat laitteiston ylläpitoon liittyvät työt voidaan tehdä kiinteistön omin voimin. Edellytyksenä tietysti on, että kunnossapito-ohjelmaan liittyvissä laitteiston huolto-ohjeissa on tarvittavat huoltotoimet riittävän selkeästi kuvattu ja/tai hoitaja on saanut tehtävään suorittamiseen riittävän perehdytyksen.

Sammutuslaitteiston asentaneen asennusliikkeen on asennustodistuksen luovutuksen yhteydessä pitänyt toimittaa laitteiston laitekohtaiset käyttö- ja huolto-ohjeet. Mikäli ne ovat kadonneet tai tarvittavia uusia ohjeita ei ole saatavissa maahantuojalta tai valmistajaltakaan, on turvauduttava jonkin muun Tukesiin liikerekisterissä olevan asennusliikkeen puoleen. Sammutuslaitteistojen suunnittelusta ja asennuksesta julkaistuissa CEA:n ohjeissa on yleisellä tasolla otettu kantaa huoltoa ja ylläpitotyötä tarvitsevista laitteista. Viimekädessä myös tarkastuslaitoksen edustajalta voi esimerkiksi määräaikaistarkastuksen yhteydessä saada vinkkejä laitteistojen huoltotarpeista.

Automaattisista sammutuslaitteistoista annetun Sisäasiainministeriön asetuksen (SM-1999-967/Tu-33) 12 §:ssä määrätään automaattisten sammutuslaitteistojen määräaikaistarkastusväliksi kaksi vuotta. Asuinrakennuksiin asennetuille automaattisille sammutuslaitteistoille sekä kaasusammutuslaitteistoille tarkastusväli voi kuitenkin olla neljä vuotta. Lisäksi asetus antaa kunnan pelastusviranomaiselle mahdollisuuden pidentää tai lyhentää tarkastusvälejä sammutuslaitteiston toimintakunnon perusteella.

Vesisumusammutuslaitteistojen osalta Tukes pitää kahden vuoden tarkastusväliä tarkoituksenmukaisena ja perusteltuna koska tekniikaltaan vesisumusammutuslaitteistot ovat rinnastettavissa sprinklerilaitteistoihin. Myös uudempi tekniikka ja lyhyempi käyttökokemus antavat perusteet kahden vuoden tarkastusvälille.

(Tukesin kirje 4761/80/2004)

Sisäministeriö on antanut 1.1.2006 voimaantulleen asetuksen (805/2005) rakennusten poistumisreittien merkitsemisestä ja valaisemisesta. Ko. asetuksen 9 §:ssä mainitaan kunnossapidosta seuraavasti:

"Poistumisreittien merkintöjen ja valaistuksen toimintakunnossa pysyminen on varmistettava säännöllisellä kunnossapidolla. Kunnossapidosta huolehtimisesta vastaavat pelastuslain 22 §:n 1 momentin nojalla rakennuksen omistaja ja haltija yleisten tilojen ja koko rakennusta palvelevien järjestelyjen osalta sekä huoneiston haltija hallinnassaan olevien tilojen osalta.

Kunnossapitoa varten on laadittava kunnossapito-ohjelma, jossa selostetaan tarvittavat huoltotoimenpiteet. Tehdyt toimenpiteet merkitään joko kunnossapito-ohjelmaan tai erilliseen päiväkirjaan.

Kunnossapito-ohjelma ja -päiväkirja on pyydettäessä esitettävä alueen pelastusviranomaiselle valvontaa varten."

Tukesilla ei ole mallia kunnossapito-ohjelmaa varten.

Sähkötieto ry on julkaissut Sähkötietokortistossa ST-ohjeisto 8:n poistumisvalaistuksesta ja poistumisreittivalaistuksesta, ohjeistossa on myös kunnossapitoon liittyvä osio. Ohjeen tilaustiedot löytyvät tästä linkistä. Poistumisvalaistuksesta ja sen järjestämisestä löytyy tietoa osoitteesta: http://www.edilex.fi/tukes/fi/sd/20050805

Poistumisvalaistus-kalvosarja