Ohje pdf-tiedostona
1. JOHDANTO
Vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista annetun asetuksen (59/1999) mukaan toiminnanharjoittajan tulee tehdä turvallisuusselvitys ja toimittaa se Turvatekniikan keskukseen (Tukes), jos asetuksessa määritellyt vaarallisten kemikaalien määrät tuotantolaitoksessa ylittyvät.
Turvallisuusselvityksessä toiminnanharjoittaja osoittaa, että
- se on ottanut käyttöön toimintaperiaatteet suuronnettomuuksien ja muiden onnettomuuksien ehkäisemiseksi sekä turvallisuusjohtamisjärjestelmän toimintaperiaatteiden toteuttamiseksi,
- se on selvillä harjoittamaansa toimintaan liittyvistä suuronnettomuuksien mahdollisuuksista ja ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin onnettomuuksien välttämiseksi sekä seurausten vaikutusten rajoittamiseksi,
- se on ottanut huomioon riittävän turvallisuus- ja luotettavuustason suunnittelussa, rakentamisessa, käytössä ja kunnossapidossa ja
- se on laatinut sisäisen pelastussuunnitelman ja toimittanut tiedot ulkoista pelastussuunnitelmaa sekä tuotantolaitosta ympäröivän maan käytön suunnittelua varten.
Turvallisuusselvitystä koskevat säännökset perustuvat Euroopan Unionin neuvoston direktiiviin vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta (96/82/EY, Seveso II -direktiivi). Velvoite koskee myös nestekaasua, maakaasua, räjähteitä ja öljylämmityslaitoksia.
2. OHJEEN SITOVUUS JA VOIMASSAOLO
Tässä ohjeessa esitetään turvallisuusselvitystä koskevat määräykset. Lisäksi ohje sisältää Tukesin antamia ohjeita, joilla selvennetään asetuksessa (59/1999) säädettyjä vaatimuksia sekä nestekaasu-, maakaasu-, räjähde- ja öljylämmityslaitteistolle asetetuissa säädöksissä esitettyjä turvallisuusselvitystä koskevia vaatimuksia. Muutkin kuin ohjeen mukaiset ratkaisut voivat olla hyväksyttäviä.
Tukes antaa tämän ohjeen kemikaaliturvallisuuslain 390/2005 135 §:n nojalla.
Tämä ohje on voimassa toistaiseksi, kuitenkin enintään 30.6.2015 saakka. Ohjetta tullaan päivittämään viimeistään teollisuuskemikaalilainsäädännön uudistuessa.
Tämä ohje korvaa 13.3.2006 annetun Tukes-ohjeen K1-2006.
3. LISÄTIETOJA
Keskeiset muutokset ohjeeseen K1-2006 verrattuna:
- Kohta 3.3.3. Turvallisuusjohtamisjärjestelmän suorituskyvyn tarkkailu:
Korostettu prosessiturvallisuusmittareiden käyttöä työturvallisuusmittareiden ohella.
- Kohta 3.6.Onnettomuusriskien tunnistaminen, seuraukset sekä ehkäisemiskeinot:
Yksityiskohtaisempia ohjeita onnettomuuskuvauksien laatimiseksi ja esittämiseksi.
Ohjeesta saa lisätietoja Tukesista, puhelin 010 6052 000.
Tämä ohje on tulostettavissa Tukesin Internet-sivuilla www.tukes.fi. Ohjeeseen liittyvää lainsäädäntöä löytyy osoitteista www.tukes.fi.
Ylijohtaja Seppo Ahvenainen
Johtaja Päivi Rantakoski
Liite Tukes-ohjeeseen K10-2010
TURVALLISUUSSELVITYS
SISÄLLYSLUETTELO
1. TURVALLISUUSSELVITYSVELVOITE 4
1.1. Säädökset 4
1.2. Selvityksen laatiminen ja ajan tasalle saattaminen 4
2. YLEISÖLLE TIEDOTTAMINEN 5
2.1. Turvallisuusselvityksen esillä pitäminen 5
2.2. Tiedote 5
3. TURVALLISUUSSELVITYKSEN SISÄLTÖ 6
3.1. Selvityksen tarkoitus 6
3.2. Yhteystiedot ja yleiskuvaus 6
3.3. Toimintaperiaatteet ja turvallisuusjohtamisjärjestelmä 7
3.3.1. Johdanto 7
3.3.2. Toimintaperiaatteet 7
3.3.3. Turvallisuusjohtamisjärjestelmä 8
3.4. Kuvaus tuotantolaitoksesta ja sen ympäristöstä 14
3.5. Laitosten kuvaus 15
3.6. Onnettomuusriskien tunnistaminen, seuraukset sekä ehkäisemiskeinot 16
3.7. Pelastustoimenpiteet onnettomuuksien seurausten rajoittamiseksi 18
Liite 1. Onnettomuuskuvauksissa käytettäviä lähtötietoja
Liite 2. Yhteenvetotaulukko tuotantolaitoksella mahdollisista suuronnettomuuksista (pdf)
1. TURVALLISUUSSELVITYSVELVOITE
1.1. Säädökset
Velvoite turvallisuusselvityksen tekemiseen koskee osaa vaarallisten kemikaalien laajamittaista teollista käsittelyä ja varastointia harjoittavia tuotantolaitoksia, nestekaasulaitoksia, maakaasuvarastoja, räjähdetehtaita ja -varastoja sekä öljylämmityslaitoksia. Velvoite perustuu kemikaalimäärien perusteella laskettujen suhdelukujen summiin tai yksittäisten kemikaalien vähimmäismääriin. Vaikka velvoite perustuisikin vain osaan tuotantolaitoksen kemikaaleja, turvallisuusselvitys tehdään koko tuotantolaitoksen ja kaikki siellä olevat kemikaalit kattavaksi.
Laskentaperusteet on esitetty vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista annetun asetuksen (59/1999) 15 §:ssä ja kyseisen asetuksen liitteessä I. Nestekaasuasetuksessa (711/1993 asetus muutoksineen), valtioneuvoston asetuksessa maakaasun käsittelyn turvallisuudesta (551/2009) ja räjähdeasetuksessa (473/1993 asetus muutoksineen) on näille kemikaaleille annettu omat vähimmäismäärät, joiden ylittyessä selvitys on laadittava. Öljylämmityslaitteistoista annetussa asetuksessa (1211/1995 asetus muutoksineen) viitataan suoraan asetukseen 59/1999.
Jos tuotantolaitoksessa on sekä asetuksen 59/1999 tarkoittamia vaarallisia kemikaaleja (terveydelle ja ympäristölle vaarallisia sekä palo- ja räjähdysvaarallisia kemikaaleja) että nestekaasua, maakaasua tai räjähteitä, ne kaikki otetaan mukaan suhdelukujen summaa laskettaessa selvitettäessä velvoitetta turvallisuusselvityksen tekemiseen.
Turvallisuusselvityksen sisällöstä on määrätty asetuksen 59/1999 22 §:ssä ja asetuksen liitteessä IV. Turvallisuusjohtamisjärjestelmästä on annettu lisäksi tarkempia säännöksiä asetuksen liitteessä III.
1.2. Selvityksen laatiminen ja ajan tasalle saattaminen
Uusien tuotantolaitosten turvallisuusselvitys ja tuotantolaitokseen tehdyn muutoksen takia päivitetty turvallisuusselvitys on laadittava ja toimitettava Turvatekniikan keskukseen (Tukes) riittävän ajoissa (5 kk) ennen toiminnan aloittamista. Selvitys toimitetaan kolmena kappaleena (22 §).
Turvallisuusselvitys on päivitettävä ainakin joka viides vuosi. Päivitys voidaan joutua tekemään myös joistakin seuraavista syistä (24 §):
• toiminnassa on tapahtunut suuronnettomuuden vaaraa lisäävä muutos
• turvallisuustekniikassa, vaarojen arvioinnissa ja teknisessä tietämyksessä on tapahtunut merkittävää kehitystä
• onnettomuus- tai läheltä piti -tilanteiden selvittelyssä on ilmennyt huomioon otettavia seikkoja
• Tukesin pyynnöstä.
Uusittu selvitys toimitetaan Tukesille kokonaisuudessaan. Selvityksestä tulee käydä ilmi, miltä osin ja miksi sitä on muutettu aiemmin Tukesille toimitettuun selvitykseen verrattuna.
2. YLEISÖLLE TIEDOTTAMINEN
2.1. Turvallisuusselvityksen esillä pitäminen
Toiminnanharjoittajan on pidettävä tuotantolaitosta koskeva turvallisuusselvitys ja siihen liittyvä vaarallisten kemikaalien luettelo yleisön nähtävänä (26 §). Nähtäväksi annettavien tietojen määrää voidaan rajoittaa Tukesin suostumuksella siinä tapauksessa, että tietoja voidaan pitää liike- tai ammattisalaisuutena tai muuten perustellusti luottamuksellisena.
Turvallisuusselvitys on yleisön nähtävänä sen tuotantolaitoksen tiloissa, jota selvitys koskee, tai muussa helposti saavutettavassa paikassa kyseisen kunnan alueella. Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava yleisölle jaettavassa tiedotteessaan (29 §), missä turvallisuusselvitys ja kemikaaliluettelo ovat nähtävänä.
Turvallisuusselvitys on julkinen asiakirja ja siksi myös Tukesin on se esitettävä pyydettäessä. Jos toiminnanharjoittaja on saanut Tukesilta luvan rajoittaa yleisölle esitettäviä tietoja, rajoitus koskee myös Tukesissa esitettävää turvallisuusselvitystä. Tässä tapauksessa toiminnanharjoittajan on toimitettava Tukesiin myös esille laitettava selvitys.
2.2. Tiedote
Turvallisuusselvitysvelvollisen toiminnanharjoittajan on tiedotettava turvallisuustoimenpiteistä ja onnettomuustilanteita koskevista toimintaohjeista sellaisille henkilöille ja yhteisöille, joihin tuotantolaitoksessa tapahtuva suuronnettomuus voi vaikuttaa (29 §).
Toiminnanharjoittajan tulee jakaa tuotantolaitoksen ympäristöön asetuksen liitteen VII mukaiset asiat sisältävä tiedote.
Tiedote on tarkistettava joka kolmas vuosi ja tarvittaessa päivitettävä. Jos tuotantolaitoksessa tehdään merkittäviä suuronnettomuusvaaraan vaikuttavia muutoksia, uusittu tiedote on jaettava välittömästi ympäristölle. Vaikka tiedotetta ei olisi muutettukaan, sen jakelu on uusittava joka tapauksessa enintään viiden vuoden välein.
3. TURVALLISUUSSELVITYKSEN SISÄLTÖ
3.1. Selvityksen tarkoitus
Turvallisuusselvitys tehdään turvallisen toiminnan varmistamiseksi. Toiminnanharjoittajan tulee siinä osoittaa, että se on tunnistanut toimintaansa liittyvät vaarat ja varautunut niihin. Turvallisuusselvityksen tulee sisältää myös riittävät tiedot tuotantolaitosta ympäröivän maan käytön suunnittelua sekä kunnan ulkoista pelastussuunnitelmaa varten.
Turvallisuusselvityksen rakenteessa ja esitystavassa on otettava huomioon, että myös tuotantolaitosta tuntemattomien on löydettävä siitä vaivattomasti tarvitsemansa tiedot.
3.2. Yhteystiedot ja yleiskuvaus
Turvallisuusselvitykseen liitetään seuraavat yhteystiedot:
• toiminnanharjoittajan nimi tai toiminimi sekä kyseessä olevan tuotantolaitoksen sijainti ja täydellinen osoite
• toiminnanharjoittajan postitusosoite
• toimintaperiaatteista vastaavan henkilön nimi ja asema
• yhteyshenkilö yhteystietoineen
Turvallisuusselvityksessä luetellaan sen laatimiseen osallistuneet tahot: onko selvitys laadittu yrityksen omin voimin, miltä osin tekemisessä on käytetty ulkopuolista apua.
Turvallisuusselvityksen alussa esitetään tuotantolaitosta koskeva lyhyt yleiskuvaus, jossa kuvataan, mitä tuotantolaitoksessa valmistetaan ja mihin tarkoitukseen vaarallisia kemikaaleja siellä käytetään ja varastoidaan.
Yleiskuvaukseen tulee liittää yrityksen tekemä arvio tuotantolaitoksen turvallisuustason riittävyydestä sekä mahdolliset jatkotoimenpiteet turvallisuustason nostamiseksi.
Sitoutuminen turvallisuuteen
Turvallisuusselvityksessä kuvataan menettelyt, joilla varmistetaan, että koko henkilökunta ja tarvittaessa myös alihankkijat noudattavat turvallisuusvaatimuksia ja aktiivisesti osallistuvat turvallisuuden hallintaan. Näihin menettelyihin voivat kuulua esimerkiksi osallistuminen auditointeihin, vaarojen tunnistamiseen tai toimintatapojen kehittämiseen, aloitejärjestelmät tai turvallisuusasioiden aktiivinen esilläpito kokouksissa. Esitetään arvio johdon, muun henkilöstön ja sekä alueella työskentelevien palvelutoimittajien toimintaperiaatteiden ja turvallisuusvaatimusten noudattamisen tasosta.
3.3. Toimintaperiaatteet ja turvallisuusjohtamisjärjestelmä
3.3.1. Johdanto
Turvallisuusselvityksessä on esitettävä suuronnettomuuksien ehkäisemisen kannalta tarpeelliset tiedot tuotantolaitoksen toimintaperiaatteista onnettomuuksien ehkäisemiseksi sekä turvallisuusjohtamisjärjestelmästä. Toimintaperiaatteiden ja turvallisuusjohtamisjärjestelmän tulee kattaa asetuksessa 59/1999 esitetyt asiat.
Turvallisuusselvityksessä on hyvä kuvata, mitä muita johtamis- tai hallintajärjestelmiä toiminnanharjoittajalla on käytössään ja niiden suhdetta turvallisuusjohtamisjärjestelmään ja sitä kuvaavaan dokumentaatioon. Kuvausta voi tarvittaessa täydentää esimerkiksi ristiinviittaustaulukolla, josta selviää tämän ohjeen tai asetuksen 59/1999 liitteen III kohta ja asiakirjan sivut, missä vastaavat periaatteet ja menettelyt on kuvattu.
3.3.2. Toimintaperiaatteet
Suuronnettomuuksien ehkäisemiseen tähtäävät toimintaperiaatteet tulee esittää kirjallisesti, ja niihin tulee sisältyä toiminnanharjoittajan vahvistamat suuronnettomuuksien vaaran rajoittamista koskevat yleiset päämäärät ja toimintatavat.
Turvallisuusselvityksessä esitetään toiminnanharjoittajan käytössä olevat suuronnettomuuksien ehkäisemiseen tähtäävät toimintaperiaatteet (turvallisuuspolitiikka). Toimintaperiaatteet antavat kuvan siitä, miten toiminnanharjoittaja sitoutuu huolehtimaan tuotantolaitoksen turvallisuustasosta.
Toimintaperiaatteet sisältävät suuronnettomuuksien vaaran ehkäisemistä ja rajoittamista koskevat yleiset päämäärät, joiden mukaisesti johto haluaa toimintaa kehittää sekä kuvauksen tärkeimmistä toimintatavoista, joiden avulla toiminnanharjoittaja huolehtii päämäärien saavuttamisesta. Tällaisia toimintatapoja voivat olla esimerkiksi sitoutuminen henkilöstön osaamisen kehittämiseen, toiminnan jatkuvaan tarkkailuun ja kehittämiseen, vaarojen arviointiin tai turvallisuusjohtamisjärjestelmän jatkuvaan kehittämiseen.
Toiminnanharjoittajan on esitettävä toimintaperiaatteet kirjallisesti ja ne tulee saattaa koko henkilökunnan tietoon. Toimintaperiaatteet voidaan esittää ja julkaista erillisinä, mutta ne voivat myös olla osa toiminnanharjoittajan yleisestä turvallisuuspolitiikasta tai periaatteista, jotka kattavat muitakin kuin turvallisuusasioita.
Toimintaperiaatteet laaditaan niin, että niistä käy ilmi turvallisuustoiminnan tavoitteellisuus. Tästä syystä päämäärät valitaan siten, että niiden toteutumista voidaan seurata niiden pidemmän ja lyhyemmän ajan tavoitteiden toteutumisen kautta.
Toimintatavat kuvataan kokonaisuudessaan turvallisuusselvityksessä kohdan 3.3.3 mukaisessa turvallisuusjohtamisjärjestelmän kuvauksessa.
3.3.3. Turvallisuusjohtamisjärjestelmä
Turvallisuusjohtamisjärjestelmän tulee sisältää se osa yleistä johtamisjärjestelmää, johon kuuluu organisaatiorakenne, vastuualueet, käytännöt, menettelyt, menetelmät ja voimavarat, jotka mahdollistavat suuronnettomuuksien ehkäisemistoimintaperiaatteiden määrittelyn ja täytäntöönpanon. Kuvauksesta tulee käydä ilmi toimintaperiaatteista ja johtamisjärjestelmästä vastaavan henkilön, käytönvalvojan ja muiden vastuuhenkilöiden apuna toimivien henkilöiden nimet ja vastuualueet.
Turvallisuusjohtamisjärjestelmällä tarkoitetaan turvallisuusasioiden hallintaa varten laadittua järjestelmää, jolla toiminnanharjoittaja varmistaa, että turvallisuustoiminnalle asetetut päämäärät toteutuvat.
Turvallisuusjohtamisjärjestelmä koostuu seitsemästä elementistä, jotka kuvataan seuraavassa kohdissa a)…g). Kuva 1 esittää näiden elementtien ja toimintaperiaatteissa esitettyjen päämäärien suhdetta toisiinsa:
Kuva 1. Turvallisuusjohtamisjärjestelmän rakenne.
Turvallisuusjohtamisjärjestelmän tulee kattaa seuraavissa kohdissa a)…g) kuvatut elementit.
a) Organisaatio, vastuuhenkilöt ja suuronnettomuusvaarojen hallintaan osallistuva henkilökunta kaikilla organisaatiotasoilla:
• tehtävät ja vastuualueet
• henkilöstön koulutustarpeen määrittäminen
• koulutuksen järjestäminen
• henkilöstön ja tarvittaessa alihankkijoiden osallistuminen
Organisaatio
Turvallisuusselvityksessä kuvataan, miten vastuut, tehtävät ja roolit turvallisuusasioista jakautuvat tuotantolaitoksella, kuten
• ylimmän johdon rooli ja tehtävät turvallisuusjohtamisjärjestelmässä,
• turvallisuuteen liittyvät vastuut ja valtuudet eri organisaatiotasoilla, erityisesti vastuut turvallisuusjohtamisjärjestelmän toimeenpanosta,
• vastuut turvallisuusjohtamisjärjestelmän kehittämisestä ja ylläpidosta,
• käytönvalvojat ja muut lakisääteiset vastuuhenkilöt,
• organisaatioon kuuluvat turvallisuusasioiden asiantuntijat ja muut henkilöt, joilla on merkittävä rooli vaarojen ehkäisemisessä ja hallinnassa.
Kuvaus tehdään niin, että se kattaa myös toiminnot, joihin osallistuu alihankkijoiden tai muiden toisen toiminnanharjoittajan palveluksessa olevaa henkilökuntaa ja siten, että siitä käy ilmi, millä tavoin tai missä tehtävät ja vastuut on määritelty (työnkuvaukset, vastuumatriisit, sopimukset). Sanallista kuvausta voi täydentää kaavioilla.
Turvallisuusselvityksessä kuvataan lisäksi käytännön työtapoja turvallisuusasioiden hoitamiseksi (päätöksenteko, ryhmät, tiimit, raportointi, tiedonsiirto).
Koulutus
Turvallisuusselvityksessä kuvataan koulutukseen liittyviä menettelyitä niin, että niistä käy ilmi:
• koulutustarpeiden määrittely: miten tuotantolaitoksella tunnistetaan ja määritetään henkilöiden koulutustarpeet erityisesti turvallisuuteen liittyvissä asioissa (esimies-alaiskeskustelut, tapahtuneet muutokset, asiantuntijoilta saatu informaatio),
• koulutuksen järjestäminen käytännössä,
• vastuuhenkilöt,
• miten varmistetaan, että henkilöstö on omaksunut koulutuksen,
• ulkopuolisille annettava koulutus ja opastus (alihankkijat, kemikaalikuljetukset),
• miten annetusta koulutuksesta pidetään kirjaa.
Tiedonhankinta ja viestintä
Turvallisuusselvityksessä kuvataan
• miten tuotantolaitoksella hankitaan ja ylläpidetään riittävää tietoa omaan alaan liittyvään lainsäädäntöön, teknisiin määräyksiin ja ohjeisiin, alan yleiseen turvallisuustasoon ja -tekniikkaan sekä alalla sattuneisiin onnettomuuksiin liittyen,
• vastuuhenkilöt tiedon hankkimiseksi ja sen toimittamiseksi asianosaisille,
• miten henkilökuntaa säännöllisesti informoidaan ajankohtaisista ja turvallisuuden kannalta tärkeistä asioista (tiedotteet, kokoukset, palaverit, ohjeet).
b) Suuronnettomuusvaarojen tunnistaminen ja arviointi: normaalissa tai normaalista poikkeavassa toiminnassa esiintyvien suuronnettomuusvaarojen järjestelmälliseksi tunnistamiseksi sekä niiden todennäköisyyden ja seurausten vakavuuden arvioimiseksi tarvittavien menettelytapojen vahvistaminen ja käyttöönotto
Turvallisuusselvityksessä kuvataan toiminnanharjoittajan käytössä olevat menettelyt toimintaan liittyvien onnettomuusvaarojen tunnistamiseksi, onnettomuuksien todennäköisyyksien ja seurausten vakavuuden arvioimiseksi sekä kriteerit käytettäville tunnistus- ja arvioimismenetelmille sekä vaaran arviointien päivittämiselle.
Menettelyjen kuvauksessa selvitetään
• käytettävät tunnistus-, arviointi- tai analyysimenetelmät sekä kohteet, toiminnot ja tilanteet (muutokset, päivittäminen), joissa niitä käytetään,
• arviointien ja analyysien tulosten käsittelytavat ja se, miten tulokset otetaan huomioon tuotantolaitoksen suunnittelussa, käytössä ja ohjeistuksessa,
• ketkä vastaavat vaarojen tunnistamisesta ja arvioinnista,
• miten varmistetaan, että arviointien tulokset otetaan tuotantolaitoksen toiminnassa (suunnittelu, käyttö).
Vaarojen tunnistamisessa ja arvioinnissa on otettava huomioon sekä normaaliin toimintaan että poikkeustilanteisiin liittyvät tekniikasta, inhimillisestä käyttäytymisestä ja organisaation toiminnasta aiheutuvat vaarat siten, että menettelyt kattavat tuotantolaitoksen elinkaaren kaikki vaiheet.
Suuronnettomuuksien seuraukset arvioidaan menettelyin, joilla selvitetään sekä seurausten laajuus että vakavuus. Laajuus arvioidaan tarvittaessa laskennallisin menetelmin (kaasujen ja nestevuotojen leviäminen, painevaikutukset, lämpösäteilyn vaikutukset).
Elleivät käytetyt menetelmät ole yleisesti tunnettuja, ne kuvataan turvallisuusselvityksessä riittävällä tarkkuudella.
c) Toimintojen ohjaus:
laitoksen ja sen prosessien sekä laitteiden turvallista käyttöä ja kunnossapitoa sekä seisokkeja koskevien menettelytapojen käyttöönotto ja ohjeiden antaminen
Toimintojen ohjauksella tarkoitetaan tuotantolaitoksen turvallista käyttöä ja kunnossapitoa koskevia menettelyitä.
Turvallisuusselvityksessä kuvataan nämä menettelyt, joiden tulee kattaa tuotantolaitoksen normaalit toiminnot, ylös- ja alasajot, tarkastukset, huollot, kunnossapidon, seisokit sekä normaalista poikkeavat tilanteet. Menettelyjen kuvauksessa selvitetään
• ohjeistuksen kattavuus (ohjehierarkia, sanallinen selvitys, luettelo ohjeista),
• vastuuhenkilöt ja menettelyt ohjeiden päivittämiseksi,
• menettelyt, joilla varmistetaan, että henkilökunta tuntee ohjeet ja toimii niiden mukaisesti,
• riskinarviointien tulosten huomioonottaminen suunnittelussa, ohjeistuksessa ja työhön opastuksessa,
• työlupakäytännöt,
• ennakkohuolto/kunnossapitojärjestelmän kattavuus ja toteutustapa; erityisesti on selvitettävä kattavuus kemikaaleja sisältävien laitteistojen ja putkistojen sekä turvallisuuden varmistamiseksi asennettujen laitteistojen tai järjestelmien osalta.
d) Muutosten hallinta:
menettelytapojen vahvistaminen ja käyttöönotto olemassa olevissa tuotantolaitoksissa tehtävien muutosten tai uusien laitosten, prosessien ja varastojen suunnittelussa
Turvallisuusselvityksessä kuvataan menettelyt, joita noudatetaan, kun tuotantolaitoksella tehdään muutoksia.
Menettelyissä otetaan huomioon pysyvien muutosten lisäksi tilapäiset ja kiireelliset muutokset.
Menettelyiden kuvauksessa selvitetään
• mitä tuotantolaitoksella tarkoitetaan muutoksella ja minkä tyyppisiä ja -suuruisia muutoksia menettelyt kattavat (muutokset laitteistoon, prosessiin, menettelyihin, ohjelmistoihin, henkilöstöön),
• kenen vastuulle muutosten hyväksyntä kuuluu,
• kuka muutokset toteuttaa (suunnittelu, rakentaminen, tarkastukset),
• laitteistojen, putkistojen, rakennusten sekä turvajärjestelyiden suunnittelussa ja sijoituksessa noudatettavat perusteet (lainsäädäntö, standardit, ohjeet, spesifikaatiot),
• miten muutoksiin liittyvät vaarat arvioidaan ja miten ne otetaan huomioon,
• miten muutokset dokumentoidaan,
• muu muutoksiin liittyvä ohjeistus, esimerkiksi ohje siitä, mitkä muutokset vaativat luvan tai ilmoituksen tekemisen viranomaiselle,
• miten järjestetään tiedotus ja koulutus muutoksista.
e) Suunnittelu hätätilanteiden (onnettomuuksien) varalta:
sellaisten menettelytapojen omaksuminen ja käyttöönotto, joiden avulla voidaan tunnistaa ennakoitavissa olevat hätätilanteet järjestelmällisen analyysin avulla sekä laatia, harjoitella ja korjata sisäistä pelastussuunnitelmaa ja siten hallita tällaiset hätätilanteet
Toiminnanharjoittajan on laadittava sisäinen pelastussuunnitelma (asetus 59/1999 16 §), jossa kuvataan menettelyt, joihin tuotantolaitoksen alueella ryhdytään onnettomuustapauksissa.
Turvallisuusselvityksessä kuvataan menettelyt, joiden avulla sisäinen pelastussuunnitelma laaditaan ja ylläpidetään ja joilla huolehditaan, että henkilökunta osaa toimia sen mukaan. Kuvauksessa selvitetään
• sisäisestä pelastussuunnitelmasta vastaava henkilö,
• miten pelastussuunnitelmaa laadittaessa kuullaan henkilökuntaa ja alueella työskenteleviä pitkäaikaisia alihankkijoita,
• menettelyt sisäisen pelastussuunnitelman päivittämiseksi (kuinka usein, päivitykseen vaikuttavat asiat),
• miten pelastussuunnitelman laatimisessa otetaan huomioon tunnistetut vaaratilanteet,
• miten pelastussuunnitelman laatimisessa otetaan huomioon kunnan pelastusjärjestelyt,
• miten huolehditaan siitä, että henkilökunta tuntee sisäisen pelastussuunnitelman ja osaa tarvittaessa toimia suunnitelman mukaisesti (harjoitukset, koulutus, tiedotus).
f) Suorituskyvyn tarkkailu (toteutuksen seuranta):
Sellaisten menettelytapojen vahvistaminen ja käyttöönotto, joilla voidaan jatkuvasti arvioida toiminnanharjoittajan suuronnettomuuksien ehkäisemiseksi antamien toimintaperiaatteiden ja turvallisuusjohtamisjärjestelmien toteutumista sekä tutkinnan ja korjaavien toimenpiteiden menettelytavat siinä tapauksessa, että näitä tavoitteita ei saavuteta. Näihin menettelytapoihin tulee kuulua toiminnanharjoittajien ilmoitusjärjestelmä suuronnettomuuksista ja läheltä piti -tapauksista, varsinkin jos turvallisuustoimissa on ollut puutteellisuuksia, sekä niiden tutkinta ja seurantamenettelyt ottaen huomioon aiemmat kokemukset.
Suorituskyvyn tarkkailulla tarkoitetaan menettelyitä ja menetelmiä, joiden avulla toiminnanharjoittaja arvioi tuotantolaitoksen turvallisuustasoa ja toimintaperiaatteissa esitettyjen päämäärien toteutumista. Seuraamisen ja arvioinnin mahdollistamiseksi toimintaperiaatteissa esitetyt yleiset päämäärät puretaan konkreettisemmiksi lyhyemmän ajan tavoitteiksi ja tarvittaessa edelleen yksittäisiksi toimenpiteiksi, joiden toteutumista voidaan seurata ja mitata.
Turvallisuusselvityksessä selvitetään tuotantolaitoksen käytössä olevat mittarit ja muut tietojenkeruumenetelmät, joiden avulla turvallisuustasoa seurataan, mitataan ja arvioidaan.
Luotettava suorituskyvyn tarkkailu edellyttää sekä ennakoivien että jälkikäteismittareiden käyttöä 1). Erityisesti laitoksen prosessien toimivuutta ja luotettavuutta kuvaavia mittareita tulee kehittää laitoksen riskinarviointien, onnettomuusskenaarioiden, vikaantumismallien ja riskinhallintamekanismien perusteella (turvallisuuskriittisiin kohtiin panostaminen). Ennakoivia mittareita ovat mm. suunniteltujen tarkastusten ja kalibrointien toteutumisprosentti, suunnittelemattomat alasajot, raaka-aineesta ja tuotteesta suunniteltujen näytteenottojen toteutuminen, annetun turvallisuuskoulutuksen määrä, tiedot turvallisuusaloitteista tai turvallisuuteen liittyvistä henkilöstökyselyistä (asenteet, työilmapiiri, sitoutuminen ). Esimerkkejä jälkikäteismittareista ovat mm. laitteistojen vikaantumiset, valvonta- ja varolaitteiden virhetoiminnot ja aiheettomat hälytykset, tarkastuksissa havaitut viat ja virheelliset kalibroinnit, raaka-aineen tai tuotteen laadun poikkeamat, virheelliset kemikaaliannostelut, onnettomuuksien määrät, päästöjen ja vuotojen määrät tai läheltä piti –tapaukset.
Lisäksi turvallisuutta voidaan mitata mittareilla, jotka eivät kohdistu suoraan laitoksen prosessien toimivuuteen ja luotettavuuteen. Esimerkkeinä määrällisistä mittareista ovat tapaturmat ja läheltä piti -tilanteet sekä niiden syyt. Muita mittareita ovat esimerkiksi työhygieeniset suureet, järjestys ja siisteys (esim. TUTTAVA-indeksi).
Kerättävien tietojen lisäksi selvitetään menettelyt ja vastuut seurantatietojen ja tulosten käsittelystä sekä jatkotoimenpiteisiin ryhtymisestä.
1) Lisätietoa: Prosessin turvallista tilaa kuvaavista mittareista on olemassa OECD julkaisu "Guidance on Developing Safety Performance Indicators for industry, Second edition 2008" (www.oecd.org/ehs/). Prosessiturvallisuusmit-tareista on saatavilla HSE:n (Health and Safety Executive) julkaisu "Developing process safety indicators" (http://www.hse.gov.uk/pubns/priced/hsg254.pdf).
g) Auditointi ja katselmus:
sellaisten menettelytapojen omaksuminen ja käyttöönotto, joilla voidaan säännöllisin väliajoin järjestelmällisesti arvioida suuronnettomuuksien ehkäisemistoimintaperiaatteita sekä turvallisuusjohtamisjärjestelmän tehoa ja asianmukaisuutta; ylemmän johdon tekemä dokumentoitu katselmus toimintaperiaatteiden ja turvallisuusjohtamisjärjestelmä tasosta ja niiden saattamisesta ajan tasalle.
Auditointi
Auditointi tarkoittaa oman toiminnan järjestelmällistä havainnointia, jonka perusteella tunnistetaan turvallisuusjohtamisjärjestelmän vahvuuksia ja kehittämistarpeita. Lisäksi auditoinnissa arvioidaan toimintaperiaatteiden toimivuutta ja riittävyyttä sekä niiden vastaavuutta asetuksen vaatimuksiin.
Turvallisuusselvityksessä kuvataan sisäisiä ja ulkoisia auditointeja koskevat menettelyt, kuten
• minkä tyyppisiä (mitä tarkoitusta varten) sisäisiä ja ulkoisia auditointeja tuotantolaitoksessa tehdään,
• miten varmistetaan, että auditoinneissa huomioidaan riittävästi asetuksen 59/1999 mukaiseen turvallisuusjohtamisjärjestelmään liittyviä asioita,
• kuinka usein auditointeja tehdään,
• auditointien toteutus ja niihin liittyvät vastuut (suunnittelu – havaintojen ja tulosten käsittely, korjaavien toimenpiteiden toteutus ja seuraaminen).
Katselmus
Katselmuksessa ylin johto ottaa kantaa kirjallisesti toimintaperiaatteiden ja turvallisuusjohtamisjärjestelmän riittävyyteen, toimivuuteen ja kehittämistarpeisiin. Katselmuksessa käsiteltäviä asioita voivat olla esimerkiksi asetettujen tavoitteiden saavuttaminen, uusien tavoitteiden asettaminen, korjaaviin toimenpiteisiin ryhtyminen, sisäisten auditointien havainnot ja johtopäätökset ja toimintaperiaatteiden sekä turvallisuusjohtamisjärjestelmän kehittämistarpeet. Pienissä yrityksissä auditoinnit ja katselmukset voidaan yhdistää.
Turvallisuusselvityksessä kuvataan
• kuinka usein (turvallisuusasioihin liittyviä) katselmuksia pidetään,
• mitä asioita katselmuksissa käsitellään,
• miten varmistetaan, että katselmuksissa huomioidaan riittävästi asetuksen 59/1999 mukaiseen turvallisuusjohtamisjärjestelmään liittyviä asioita.
3.4. Kuvaus tuotantolaitoksesta ja sen ympäristöstä
a) Kuvaus alueesta ja sen ympäristöstä, myös maantieteellinen sijainti sekä sääolosuhteita, maaperää, pohja- ja pintavesiä koskevat tiedot sekä tarvittaessa tiedot alueen aikaisemmasta käytöstä.
b) Selostus tuotantolaitoksen laitoksista ja muista toiminnoista, jotka voivat aiheuttaa suuronnettomuuden vaaran.
c) Kuvaus alueista, joihin suuronnettomuus saattaa vaikuttaa.
Ympäristö
Tuotantolaitoksen sijainti esitetään kartan avulla (asemakaavapiirros). Kartasta tulee käydä ilmi tuotantolaitoksen sijainti suhteessa ympäristöön, joka voi joutua vaaraan suuronnettomuustilanteessa. Karttaan merkitään tuotantolaitoksen läheisyydessä olevat asuinalueet, yleisessä käytössä olevat alueet, koulut, hoitolaitokset, kokoontumispaikat (urheilukentät, teatterit ja vastaavat), muut tuotantolaitokset, liikenneväylät, vesistöt, tärkeät tai muut vedenhankintaan sopivat pohjavesialueet, NATURA-alueet sekä muut luonnon kannalta herkät alueet.
Ympäristön kuvaukseen liitetään arvio siitä, kuinka paljon ihmisiä voi joutua vaaraan ja onko vaaraan joutuvissa ihmisissä erityisryhmiä kuten lapset, vanhukset tai sairaalan potilaat.
Tuotantolaitos
Tuotantolaitoksen yleiskuvauksessa luetellaan alueella sijaitsevat tuotanto- ja varastorakennukset ja muut vaaraa aiheuttavat kohteet.
Tuotantolaitoksen alueesta esitetään
• sijainti suhteessa pohjavesialueisiin
• maaperän laatu ja pinnanmuodostumat
• alueen mahdollinen aikaisempi käyttö
• normaalit sääolosuhteet, vallitsevat tuulensuunnat ja nopeudet, minimi- ja maksimilämpötilat.
Kuvaus vaarallisista aineista (kemikaaliluettelo)
Turvallisuusselvityksessä esitetään luettelo (tarvittaessa liitteenä) kaikista tuotantolaitoksen vaarallisista aineista. Listan tulee käsittää raaka-aineet ja muut käytettävät kemikaalit, tuotteet, välituotteet, jätteet ja varastoitavat aineet. Listaan sisällytetään myös sellaiset kemikaalit, joita voi esiintyä vain poikkeustilanteissa. Jos joitakin kemikaaleja on tuotantolaitoksessa vain merkityksettömiä määriä, niitä koskevat tiedot voi ilmoittaa kootusti. Tällöin riittää, kun ilmoittaa kuhunkin vaarallisuusluokkaan kuuluvien kemikaalien yhteismäärät.
Kemikaaleista tulee esittää seuraavat tiedot:
• kemiallinen nimi (propaani, butaani) tai kemikaalista yleisesti käytetty nimi (suolahappo, nestekaasu),
• kemikaalista käytetty nimi sosiaali- ja terveysministeriön päätöksessä (164/1998) (kloorivetyhappo) tai IUPAC-järjestelmän mukainen systemaattinen nimi (difenyylimetaani), jos nämä nimet poikkeavat edellisessä kohdassa ilmoitetusta nimestä,
• CAS-numero,
• pitoisuus, jos se on oleellinen tieto,
• enimmäismäärä koko tuotantolaitoksessa,
• luokitus ja tärkeimmät vaaraominaisuudet,
• varoitusmerkki ja R-lausekkeet (sanallisessa muodossa),
• tarvittaessa tarkempi kuvaus vaaran luonteesta ja vaikutusten vakavuudesta,
• erityisominaisuudet, kuten voimakas reaktiivisuus, taipumus polymeroitua tai hajota eksotermisesti, itsesyttyvyys, kaasun laaja syttymisalue tai pieni minimisyttymisenergia, myrkylliset palamistuotteet, leviäminen pilvinä.
3.5. Laitosten kuvaus
a) Kuvaus tärkeimmistä toiminnoista ja tuotteista turvallisuuden kannalta
tärkeissä tuotantolaitoksen osissa, suuronnettomuuksien vaaralähteistä ja tilanteista, joissa suuronnettomuus voisi tapahtua, sekä kuvaus suunnitelluista toimenpiteistä onnettomuuksien ehkäisemiseksi.
b) Kuvaus prosesseista, erityisesti käyttömenetelmistä
Turvallisuusselvityksessä kuvataan tuotantolaitoksen alueella olevien, turvallisuuden kannalta oleellisten laitosten (yksiköiden) toiminnot, prosessit ja niihin liittyvät vaarat.
Turvallisuusselvityksessä kuvataan esimerkiksi laitoksittain tai toiminnoittain
• minkä tyyppisestä laitoksesta tai toiminnosta on kyse (kemikaalien valmistus, voimalaitos, maalaamo, varasto),
• toiminnan jatkuvuus (jatkuvaa, jaksottaista, ympärivuorokautista),
• lyhyt prosessi- tai toimintakuvaus, josta käy ilmi, miten ja millaisissa prosesseissa ja olosuhteissa vaarallisia kemikaaleja käsitellään, valmistetaan ja varastoidaan. Prosesseista selvitettävä myös onko kyseessä panos- vai jatkuva prosessi ja mitä yksikköprosesseja (tislaus, uutto, hapetus, hydraus, poltto jne) on käytössä. Tarvittaessa sanallista selostusta täydennetään toimintaa kuvaavalla kaaviolla, esimerkiksi lohkokaaviolla.
• miten toimintaa valvotaan, prosessien automaatiotaso,
• kemikaalien varastointitavat (säiliöt, kappaletavaravarastot, kuljetusvälineet),
• tärkeimmät kemikaalit eriteltynä tuotantotiloittain, ja -laitteistoittain sekä varastoittain.
Kuvauksessa selvitetään laitoksiin liittyvät suuronnettomuuden vaaralähteet, kuten vaarallisimmat kemikaalit, vaikeasti hallittavat reaktiot, vaikeat olosuhteet (korkea paine tai lämpötila), häiriöt käyttöhyödykkeiden saatavuudessa tai toiminnot, joihin usein liittyy vaaroja, kuten täyttö- ja tyhjennystoiminnot.
Sanallisia kuvauksia täydennetään laitoksen alueen kattavalla kartalla, josta käy ilmi prosessiyksiköiden, varastojen ja säiliöiden sijainnit, täyttö- ja tyhjennyspaikat, merkittävät putkilinjat sekä muut oleelliset toiminnot alueella. Lisäksi karttaan merkitään konttori- tai muut vastaavat tilat, joissa voi olla runsaasti ihmisiä.
3.6. Onnettomuusriskien tunnistaminen, seuraukset sekä ehkäisemiskeinot
a) Yksityiskohtainen kuvaus mahdollisten suuronnettomuuksien kulusta sekä siitä, millä todennäköisyydellä tai minkälaisissa olosuhteissa niitä esiintyy, mukaan lukien yhteenveto sekä laitoksen sisällä että sen ulkopuolella esiintyvistä seikoista, jotka voivat vaikuttaa näiden onnettomuuksien syntyyn.
b) Arvio kuvattujen suuronnettomuuksien seurausten laajuudesta ja vakavuudesta mukaan lukien kartat, kuvat tai soveltuvissa tapauksissa kuvaukset alueista, joihin onnettomuudet saattavat vaikuttaa.
c) Kuvaus laitosten turvallisuuden takaamiseksi käytettävistä teknisistä tekijöistä ja laitteista.
Turvallisuusselvityksessä on osoitettava, että toimintaan liittyvät suuronnettomuusvaarat on tunnistettu, onnettomuuksista aiheutuvat seuraukset on arvioitu ja että toiminnanharjoittaja on varautunut onnettomuuksien ehkäisemiseen riittävästi. Suuronnettomuusvaarojen tunnistamisen ja seurausten arvioinnin on perustuttava loogisiin ja järjestelmällisiin menettelyihin. Turvallisuusselvityksestä on käytävä ilmi, mihin tehtyihin arviointeihin tai selvityksiin esitettävät tulokset perustuvat, ja/tai aiemmin tehtyjen arviointien käyttökelpoisuus nykytilanteessa.
Onnettomuuksien tunnistaminen ja arviointi
Turvallisuusselvityksessä kuvataan tuotantolaitoksen pahimmat mahdolliset (harvinaisetkin) onnettomuustapaukset, sekä niitä hieman realistisemmat eli tyypillisimmät mahdolliset suuronnettomuustapaukset. Kuvauksesta tulee käydä ilmi, minkä tyyppiset ja suuruiset onnettomuudet tuotantolaitoksessa ovat mahdollisia ja missä kohdin tuotantolaitosta tai mihin toimintoihin liittyen niitä voi tapahtua.
Onnettomuudet sekä niiden seuraukset ja vaikutukset on kuvattava siten, että tietoja voidaan hyödyntää oman varautumisen lisäksi tuotantolaitoksen ympärillä olevan maan käytön suunnittelun tukena sekä ulkoisen pelastussuunnitelman laatimisessa.
Onnettomuuskuvaukset sekä kuvaukset onnettomuuksien ehkäisemisestä ja onnettomuustilanteisiin varautumisesta on usein selkeyden vuoksi hyvä tehdä laitoksittain tai toiminnoittain kohdassa 3.5 esitettyjen laitoskuvausten mukaisesti.
Suuronnettomuuksiksi luokiteltavien tapahtumien osalta esitetään
• yksityiskohtaiset onnettomuuskuvaukset, joista käy ilmi onnettomuuksiin johtavat syyt ja tapahtumien eteneminen (onnettomuusskenaariot),
• arviot onnettomuuksien todennäköisyyksistä tai olosuhteista, joissa onnettomuuksien oletetaan olevan mahdollisia,
• onnettomuuksien vaikutusten ulottuvuus ja vakavuus sekä sanallisesti että karttakuvin. Esimerkiksi kuvataan, millä etäisyydellä myrkyllinen pilvi voi aiheuttaa vaaraa ihmisille tai millä etäisyydellä tulipalosta aiheutuvasta lämpösäteilystä voi olla vahinkoa tai mille etäisyydelle vaarallinen kemikaali voi kulkeutua pohja- tai pintavesistössä.
• seurausten vaikutusten arvioinneissa käytetyt lähtöarvot ja oletukset, kuten vuodon suuruus ja kesto, sääolosuhteet sekä seurausten vakavuuden arvioinnissa käytetyt kriteerit, kuten raja-arvot terveys-, lämpösäteily- ja painevaikutuksille. Liitteessä 1 on kuvattu joitakin suositeltavia lähtötietoja.
Keskeiset tunnistetut suuronnettomuustapaukset kootaan liitteen 2 mukaiseen esimerkkinä olevaan yhteenvetotaulukkoon. Siitä tulee käydä ilmi sekä pahimmat mahdolliset että maankäytön suunnitteluun soveltuvat suuronnettomuudet.
Muita kuin suuronnettomuuksiksi luokiteltuja onnettomuuksia kuvataan siinä määrin, että turvallisuusselvityksestä saa käsityksen, minkä tyyppiset ja suuruiset onnettomuudet ovat mahdollisia kyseisellä tuotantolaitoksella ja missä kohdin tuotantolaitosta tai mihin toimintoihin liittyen niitä voi tapahtua. Kuvauksesta tulisi käydä ilmi onnettomuuden suuruusluokka, kuten arvio maksimivuodon tai palavan kemikaalin määrästä ja haitallisten vaikutusten ulottuvuudesta.
Varautuminen onnettomuuksiin
Turvallisuusselvityksessä kuvataan tuotantolaitoksen käytössä olevat keinot, laitteet ja järjestelmät onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Kuvauksista tulee käydä ilmi yhteys tunnistettuihin onnettomuustapauksiin.
Kuvataan keinot, joiden avulla (suluissa esimerkkejä)
• Vaaralähteet on pyritty eliminoimaan tai joilla niitä on pyritty pienentämään jo tuotantolaitoksen suunnitteluvaiheessa (turvaetäisyydet, kemikaali- ja materiaalivalinnat, laitekoot, fail safe -periaate, inertointi, kulunvalvonta jne),
• Virhetoiminnot ja häiriöt tunnistetaan ajoissa (ilmaisimet, hälyttimet)
• Onnettomuuksien eteneminen voidaan estää tai seuraukset rajoittaa mahdollisimman pieniksi, kuten vuotojenhallintajärjestelmät (säiliöiden, prosessitilojen ja täyttö- ja tyhjennyspaikkojen allastukset tai vastaavat), turva-automaatio, varavoimajärjestelmät, kaasujen keräilyjärjestelmät, katastrofipurkuputket, hätäjäähdytysjärjestelmät tai varautuminen paineenpurkuun.
Turvallisuusselvityksessä esitetään lisäksi toiminnanharjoittajan arvio turvallisuuden takaamiseksi käytettyjen keinojen ja laitteiden riittävyydestä.
3.7. Pelastustoimenpiteet onnettomuuksien seurausten rajoittamiseksi
a) Kuvaus tuotantolaitokseen suuronnettomuuksien seurausten rajoittamiseksi asennetuista laitteistoista
b) Hälytyksen ja pelastustoimen organisointi
c) Kuvaus sisäisestä ja ulkoisesta pelastusvalmiudesta
d) Yhteenveto yllä kohdissa a, b ja c kuvatuista seikoista, jotka tarvitaan sisäisen pelastussuunnitelman laatimiseksi
Turvallisuusselvityksessä kuvataan toiminnanharjoittajan käytössä olevat laitteistot tai järjestelmät, joilla suuronnettomuuden seurauksia pyritään onnettomuustilanteessa rajoittamaan (suluissa esimerkkejä):
• kiinteät ja siirrettävät sammutus- ja jäähdytyslaitteet,
• torjuntakalusto vuotojen välitöntä rajoittamista, imeytystä, vaarattomaksi tekemistä tai keräilyä sekä likaantuneiden kohteiden puhdistamista varten,
• tuotantolaitoksen alueiden eristämiseen ja suojeluun käytettävissä olevat laitteet (vesitykit, vesiverhot),
• sammutusvesien keräily- ja käsittelyjärjestelmät,
• savunpoistojärjestelmät,
• millä tavoin hälytyksen teko ja pelastustoimi tuotantolaitoksen sisällä on organisoitu,
• millä tavoin hälytyksen teko pelastuslaitokselle sekä ulkoisen ja sisäisen pelastussuunnitelman koordinointi on järjestetty,
• yhteistyösopimukset lähistöllä olevien muiden tuotantolaitosten kanssa,
• käytettävissä olevat muut resurssit (asiantuntija-apu, tiedotuslaitteet, ensiapuvälineistö ja -henkilökunta, erityiset tekniset apuvälineet),
• selvitys siitä, miten edellä kohdissa a)…c) esitettyjä tietoja on hyödynnetty sisäisen pelastussuunnitelman laadinnassa.
Monet ylläkuvatuista asioista käyvät ilmi myös asetuksen 59/1999 mukaisesta sisäisestä pelastussuunnitelmasta, siksi kuvaukset voi usein tehdä myös liittämällä turvallisuusselvitykseen niitä kuvaavat kohdat pelastussuunnitelmasta.
Liite 1
Onnettomuuskuvauksissa käytettäviä lähtötietoja:
Riittävän kuvan saamiseksi arvioinnit on hyvä tehdä useammissa vaihtoehtoisissa olosuhteissa. Myös seurausten vaikutuksia tulee arvioida useampaa eritasoista kriteeriä vasten. Seuraukset arvioidaan seuraavissa sääolosuhteissa:
- säätila neutraali (Pasquill D)
- tuulen nopeus 3 m/s ja 5 m/s
Terveysvaaran arviointia varten lasketaan etäisyydet, jotka vastaavat seuraavia raja-arvoja (terveydelle vaaralliset kemikaalit):
- AEGL-3 (10 min, 30 min, 60 min). Jos näitä ei ole saatavilla, IDHL tai ERPG-3
- AEGL-2 (10 min, 30 min, 60 min). Jos näitä ei ole saatavilla, ERPG-2
Tietoa AEGL-järjestelmästä sekä eri kemikaalien AEGL-arvoja saa esimerkiksi American Environmental Protection Agency:n nettisivuilta, http://www.epa.gov/opptintr/aegl/.
ERPG-arvoja löytyy esimerkiksi OVA-ohjeista http://www.ttl.fi/ova/ sekä American Industrial Hygiene Associationin internetsivuilta http://www.aiha.org/insideaiha/volunteergroups/Documents/ERP-erpglevels.pdf.
Painevaikutusten arviointia varten lasketaan etäisyydet, jotka vastaavat seuraavia arvoja:
- 5 kPa
- 15 kpa
- 30 kPa
Lämpösäteilyn vaikutusten arviointia varten lasketaan etäisyydet, käytetään seuraavia lämpösäteilyn intensiteetin arvoja:
- 3 kW/m2
- 5 kW/m2
- 8 kW/m2
Tarkasteltavia onnettomuustyyppejä (esimerkkejä):
- Säiliöpalo: suurimman varastosäiliön ja sitä ympäröivän vallitilan palo
- Putkistovuoto: ulkopuolisten kohteiden kannalta merkityksellinen putki, joka aiheuttaa suurimman nestepäästön + seuraukset (kaasupilvi, syttyminen jne) aineominaisuuksien mukaan
- Kappaletavaravaraston palo ulkona: suurimman allastuksen (vallitila tai pulloryhmä) palo
- Kappaletavaravarasto: vaarallinen reaktio seurauksineen, esim. myrkyllisen kaasun muodostuminen ja leviäminen. Oletetaan useiden pakkausten särkyvän yhtaikaa (esim. hyllyjen kaatumisen seurauksena tai trukin sarvien puhkaisemana jne).
- Astiavarasto rakennuksessa: lämpösäteilyn kannalta tarkastellaan tavallisena rakennuspalona, ellei varastoitava kemikaali aiheuta epätavallisen suurta palokuormaa esim. selluloosanitraatti). Lisäksi otettava huomioon mahdollisissa kemiallisissa reaktioissa tai muutoin muodostuvat myrkylliset kaasu-/höyrypilvet.
- Prosessilaitos/-laitteisto: laitteiston putki- tai laippavuoto
- Ulos sijoitettu prosessilaitteisto: päälaitteen (osittainen) hajoaminen/murtuminen (kolonni, reaktori, välisäiliö jne.).
- Bleve nestekaasusäiliölle, joka ei maanalainen tai maapeitteinen tai muuten passiivisesti suojattu
- Tyhjän, puhdistamattoman palavan nesteen säiliön sisällä tapahtuva höyryräjähdys. Säiliön tilavuus on yli 5000 m3, sisältö erittäin helposti syttyvää, helposti syttyvää tai syttyvää palavaa nestettä.
- Eksotermisen reaktion karkaaminen/räjähdys
- Veden kanssa reagoiva, ”myrkyllisiä” reaktiotuotteita muodostava kemikaali: säiliön ylitäyttö, reagointi vallitilassa olevan veden kanssa.
- Tulipalon sammuttamisen yhteydessä syntyvien, kemikaalien likaamien sammutusvesien leviäminen
- Happivarasto ja siihen liittyvä jakeluverkosto: kaasumaisen hapen suurimman massavirtauksen aiheuttava putkirikko
Liite 2 tästä linkistä (pdf)