Uutta tutkittua tietoa sähköpaloista:

SÄHKÖPALOJEN KOKONAISMÄÄRÄ VÄHENTYNYT,
LIESIPALOT JA PALOKUOLEMAT LISÄÄNTYNEET

Sähkölaitteiden ja sähkölaitteistojen aiheuttamat tulipalot ovat vähentyneet vuositasolla parilla sadalla palolla. Palot ovat vähentyneet jonkin verran useimpien laiteryhmien osalta. Poikkeuksena ovat kuitenkin erityisesti liedet, joiden aiheuttamat palot ovat selvästi lisääntyneet. Sähköpaloissa kuolleiden lukumäärä on myös kasvanut huolestuttavasti. Tiedot perustuvat TUKESin uuden sähköpalojen seurantatutkimuksen tuloksiin.

Vuoden kestäneessä seurantatutkimuksessa selvitettiin sähköpaloja aiheuttaneet laiteryhmät, syyt ja vahinkokustannukset eri rakennustyypeissä. Tutkimus toteutettiin 1.9.2003–31.8.2004 yhteistyössä pelastus- ja poliisiviranomaisten kanssa. Vastaavalla tavalla toteutettu edellinen tutkimus tehtiin 1998–1999, joten nyt on voitu arvioida myös sähköpalojen syihin sekä riskienhallintaan liittyvää kehitystä. Tämä on kansainvälisestikin ainutlaatuista.

Sähköpalojen syiksi on kummassakin tutkimuksessa luettu teknisen vian ohella myös esim. sähkölaitteiden ja sähkölaitteistojen väärän ja huolimattoman käytön aiheuttamat tulipalot. Näin siksi, että laitteiden, joita usein käytetään vaarallisella tavalla väärin, ei voida katsoa olevan hyviä ja turvallisia. Laitteita ja asennuksia koskevissa standardeissa ja muissa vaatimuksissa on tavallisesti pyritty ottamaan huomioon myös odotettavissa oleva virheellinen käyttö, ainakin jossain määrin.

Ensimmäisessä seurantatutkimuksessa v. 1998–1999 tilastoitiin Suomessa 1760 sähköpaloa. Tämänkertaisella seurantajaksolla, viisi vuotta myöhemmin oli 245 paloa vähemmän eli yhteensä 1515 sähköpaloa.

   Kuva 1. Sähköpalot sähkölaiteryhmittäin

Tutkimus osoitti erityisesti televisiopalojen, mutta myös pesukone-, kiuas-, valaisin- ja sähkölaitteistopalojen selvästi vähentyneen viimeksi kuluneen viiden vuoden aikana. Televisiopalojen määrä näyttää jopa puolittuneen parista sadasta noin sataan vuosittaiseen laitepaloon. Osa tästä selittyy yksinkertaisesti laitekannan uudistumisella, mutta myös johdonmukaisella ja pitkäjänteisellä turvallisuustyöllä on ollut merkittävä osuus televisiopalojen vähenemisessä.

Useimmista muista laiteryhmistä poiketen liesistä ja uuneista alkaneiden palojen määrä kasvoi. Lukumäärä oli nyt yli 400:n, kun edellisellä tutkimuskerralla niitä oli seurantajakson aikana noin 300.

Seurantatutkimuksen vuoden jakson aikana tietoon tuli 14 sähköpaloissa sattunutta kuolemantapausta, joka on kaksinkertainen määrä edelliseen tutkimuskertaan nähden. Lisäksi on tiedossa, että seurantatutkimusjakson jälkeen v. 2004 lopussa sattui poikkeuksellisen paljon kuolemaan johtaneita sähköpaloja niin, että kalenterivuoden 2004 osalta kuolleiden lukumäärä on yli 20. Sähköpaloissa ja muissa rakennuspaloissa kuolleiden määrä on huolestuttavan korkea. Rakennuspaloissa kuolleiden määrä on kansainvälisestikin vertaillen korkealla tasolla.

Kuva 2. Sähköpalot asuinrakennuksissa

Kuva 3. Sähköpalot muissa kuin asuinrakennuksissa

Suurin osa sähköpaloista ja hyvin merkittävä osa niistä aiheutuvista vahinkokustannuksista sattuu edelleen kotiympäristössä. Suhteellinen sähköpalon syttymistaajuus oli suurin hoitoalan rakennuksissa.  Sekä asuin että hoitoalan rakennuksissa ovat virheellisestä tai varomattomasta käytöstä johtuneet liesipalot lisääntyneet voimakkaasti. Tulokset heijastelevat laajempaa yhteiskunnallista ilmiötä, väestön ikääntymistä ja yksin asuvien vanhusten määrän kasvua. Se aiheuttaa paloturvallisuusriskejä asumismuodosta riippumatta. Paloja voidaan ehkäistä esimerkiksi sovittamalla ikääntyneiden ihmisten käytössä oleva tekniikka heidän toimintakyvylleen sopivaksi ja ottaa laitteissa käyttöön uutta turvallisempaa tekniikkaa, kuten turvaliedet.

Suurpaloalttius (vahingot yli 200.000 €) oli selvästi suurin maatalousrakennuksissa, vaikka muilta osin sähköpalot eivät olleet erityisen yleisiä maatilojen lukumäärään suhteutettuna. Suurpalojen ehkäisyä kannattaisikin kohdentaa erityisesti maatalousrakennuksiin, jotka syrjäisillä seuduilla ja ilman automaattista paloturvallisuustekniikkaa ovat alttiina mittaville palovahingoille. Maatalousrakennusten sähkötekniikan kunnossapitoon sekä palontorjuntatyöhön tulisi kiinnittää erityistä huomiota.

Kiinteisiin sähköasennuksiin liittyvät sähköpalot

Liesien ja uunien jälkeen toiseksi suurin syttymislähde oli ”sähkölaitteisto”, joka kattaa mm. keskukset ja niiden laitteet, kiinteät johdotukset, kojeet ja rasiat yms. kiinteän sähköasennuksen komponentit. Sähkölaitteistojen aiheuttamat sähköpalot edustivat 18% kaikista sähköpaloista. Seurantajaksolla 2003–2004 syttyi 274 sähkölaitteiston aiheuttamaa tulipaloa. Edellisellä kaudella niitä oli 319. Vaikka prosenttiosuus kaikkiin sähköpaloihin suhteutettuna on verraten pieni, sattuu kuitenkin keskimäärin lähes jokaisena vuoden päivänä yksi sähkölaitteistopalo. Myös sähkölaitteistopalojen aiheuttamat omaisuusvahingot ovat tyypillisesti suuret.

Tärkeimmät sähkölaitteistopalojen syyt olivat erilaiset tekniset viat. Niiden osuus kaikista oli edellisen tutkimuskerran tavoin yli 90 %. Vajaa puolet sähkölaitteistopaloista sai alkunsa huonoista liitoksista jako- tai pääkeskuksissa, jakorasioissa tai kojerasioissa. Seuraavaksi merkittävä syttymislähde olivat kondensaattorit, joista aiheutuneiden palojen määrä näyttää kuitenkin hieman vähentyneen edellisestä tutkimuskerrasta. Jako- tai pääkeskuksista alkunsa saaneista paloista noin 80 % sattui teollisuus-, asuin-, liike- tai kokoontumisrakennuksissa.

Varsinkin edellisellä tutkimuskerralla nousi esille keskusten löysät liitokset pientaloissa. Ongelma ei niinkään koske rivitaloja vaan nimenomaan omakotitaloja ja muita erillistaloja. Eri henkilöiden kannanottojen ja käytännön kokemusten perusteella on arveltu, että kontaktoreja ja sähkölämmityskuormaa sisältävät keskukset saattaisivat olla muita herkempiä liitosten löystymiselle vuosien saatossa. Mekanismina olisi joko johtimien lämpeneminen lähelle nimelliskuormaa ja jäähtyminen jatkuvana jaksottaisena tapahtumana tai kontaktorien hakkaava vaikutus tai molemmat edellä mainitut yhdessä.

Pientalokeskusten löysien liitosten aiheuttamien sähkölaitteistopalojen ehkäisemiseen on olemassa suhteellisen yksinkertainen keino: keskuksien liitosten jälkikiristys. Hankaluus on siinä, miten saada rakennusten sähköasennuksista vastaavat henkilöt tilaamaan tämä yksinkertainen toimenpide. Sähköurakoitsijoiden kannattaa joka tapauksessa tarjota tällaisia palveluja pientaloille. Samalla voi avautua mahdollisuus laajemmankin kuntokartoituksen tekemiseen. TUKES pyrkii omalta osaltaan edistämään sähkölaitteistojen kunnossapitoa, ja kiinnittämään vastuutahojen huomiota suunnitelmallisen ennakoivan kunnossapidon tarpeellisuuteen ja hyötyihin. Valitettavan useinhan kunnossapito sähkölaitteistojen osalta on yhtä kuin ”korjataan vasta sitten kun menee rikki”.

Kiinteisiin sähköasennuksiin kuuluvat keskusten ja kiinteiden johdotusten lisäksi osittain myös eräät laiteryhmät, jotka sähköpalotutkimuksessa on tilastoitu erikseen. Näistä etenkin valaisimet ja sähkölämmittimet ovat sellaisia, joissa tulipalon syntymiseen voi vaikuttaa oleellisesti laitteen asennustapa ja –paikka. Tutkimuksen tuloksista ei voi eritellä kiinteästi liitettävien ja pistotulppaliitännäisten laitteiden osuuksia.

Valaisinpalojen osalla tärkein paloja aiheuttanut valaisintyyppi oli edellisen tutkimuskerran
tavoin loistevalaisimet. Noin kaksi kolmasosaa valaisinpaloista koostui loistevalaisinpaloista ja noin kolmannes hehkuvalaisinpaloista. Tällä tutkimuskerralla kaikki tietoon tulleet halogeenivalaisinpalot olivat syttyneet työmaavalaisimista. Kuitenkin TUKESin tietoon on tullut muuta kautta huolestuttavankin paljon sellaisia virheellisesti asennettuja upotettuja halogeenivalaisimia, jotka vain hyvän onnen ansiosta on havaittu ennen kuin hiiltyminen on aiheuttanut varsinaisen tulipalon.

Tekniset viat hallitsivat valaisinpalojen syitä 80 % osuudella. Valtaosa loistevalaisimista alkunsa saaneista paloista syttyi kuristimen tai kondensaattorin vikaantumisen seurauksena. Hehkuvalaisimien osalla palo aiheutui tyypillisesti käyttövirheestä.

Sähkölämmitinpaloissa yli kaksi kolmasosaa paloista johtui teknisistä vioista, kun edellisellä kerralla palon syyt jakaantuvat lähes tasan teknisten vikojen ja käyttäjän virheellisen toiminnan kesken. Tälläkin kerralla tyypillisiä vääriä käyttötapoja olivat laitteiden peittäminen tai erityisesti siirrettävien lämmittimien sijoittaminen epästabiilisti tai liian lähelle syttyviä materiaaleja. Teknisistä syistä yleisimmäksi osoittautui nyt lämmitysvastuksen vikaantuminen, kun edellisellä tutkimuskerralla vikaantunut komponentti oli tyypillisesti termostaatti.

Tuotantolaitepaloista yli 67 % sattui sähkömoottoreilla tai sähkömoottorikäyttöisillä koneilla. Tuotantolaitepalojen syynä oli laitteen tekninen vika yli 96 % tapauksista. Virheellisen toiminnan osuus oli tällä kerralla vain noin 2 %, kun sen osuus edellisellä tutkimuskerralla oli runsaan 20 % luokkaa.

Lisätietoja:  Tutkimusaineistosta on saatavilla runsaasti tarkempia lisätietoja TUKESin www-sivuilla. 165-sivuisen tutkimustulosjulkaisun lisäksi sivuilta löytyy myös mm. tulostiivistelmä, tilastoja ja graafeja sekä kuvia sähkölaitepaloista ja niiden seurauksista. Ks. www.tukes.fi/sahko_ja_hissit/sahkopaloinfo.html 

Lisätietoja tutkimuksesta TUKESissa antaa projektipäällikkö Antti Nenonen, puh. 09 616 7348
Lähde: Nurmi, V-P., Nenonen, A., Sjöholm, K. Sähköpalot Suomessa. TUKES-julkaisu 2-2005.

UUDET SÄHKÖASENNUSSTANDARDIT

Sähkölaitteistojen turvallisuusstandardien luettelon sisältävä TUKES-ohje S10 uusittiin joulukuussa 2004. Ohjeen S10-2004 luetteloon on lisätty uudet painokset seuraavista standardeista, sekä annettu puolentoista vuoden siirtymäkausisuositus niiden käyttöönottoon.

• SFS 6000-7-710 ”Lääkintätilat” (korvaa standardin edellisen painoksen)
• SFS 6000-7-753 “Lämmitysjärjestelmät” (korvaa standardin SFS 6000-8-811:2002)
• SFS-EN 50107-1 ”Valomainokset” (korvaa standardin SFS-EN 50107:1998)
• SFS-EN 60079-14 ”Ex-tilat” (korvaa standardin edellisen painoksen)

Uusi standardi SFS 6000-7-753 edellyttää kansainvälisen esikuvansa mukaisesti kaikkien lattiaan ja kattoon asennettujen lämmityskaapelien ja lämmityskelmujen suojaamista enintään 30mA:n vikavirtasuojalla.

Ohje S10-2004 löytyy osoitteesta www.tukes.fi > Tietopalvelu > TUKES-ohjeet. Lisätietoja standardeista antaa tarvittaessa SESKO ry (Sähkö- ja elektroniikka-alan standardisointijärjestö),
puh. (09) 696 3970.