Viranomaisten tehtävänä on valvoa, että myynnissä ja käytössä olevat tuotteet ovat turvallisia ja täyttävät niitä koskevat vaatimukset. Valvontaa kutsutaan markkinavalvonnaksi.
Suomessa markkinavalvonta perustuu pääosin EU:n tuotedirektiiveihin, joilla on yhdenmukaistettu EU:n jäsenmaiden tuotteita koskevia teknisiä vaatimuksia. Pääosin vaatimukset koskevat tuotteiden turvallisuutta. Joidenkin tuotteiden osalta vaatimukset koskevat ympäristöturvallisuutta tai teknisiä ominaisuuksia. Valmistajan on kiinnitettävä tuotteeseen CE-merkintä. Merkinnällä valmistaja osoittaa, että tuote on vaatimustenmukainen. Useimpien tuotteiden mukana on oltava myös suomen- ja tarvittaessa ruotsinkieliset käyttöohjeet.
Direktiivit on saatettu Suomen kansalliseen lainsäädäntöön joko lakeina tai valtioneuvoston tai ministeriöiden päätöksillä tai asetuksilla.
Suomessa on useita viranomaisia, jota tekevät markkinavalvontaa. Se, mille viranomaiselle tuotteen valvontavastuu kuuluu, riippuu tuotteen ominaisuuksista tai käyttötarkoituksesta. Riippuen tuotteesta valvontavastuu voi olla esimerkiksi joko Tukesilla, työsuojeluviranomaisella, ympäristöministeriöllä tai liikenne- ja viestintäministeriöllä. Työnjaosta eri viranomaisten välillä on säädetty asianomaisissa säädöksissä. Muut markkinavalvontaviranomaiset tästä linkistä.
Tukesin valvontavastuulle kuuluu noin 30 tuotedirektiiviä. Tukes laatii vuosittain direktiivikohtaisen markkinavalvontaohjelman. Markkinavalvontaohjelmat löytyvät vasemman reunan laatikosta.
Tukesin markkinavalvontastrategia on esitetty oheisessa markkinavalvontalinjauksessa.
Tukes tekee vuosittain sitä ohjaavien ministeriöiden kanssa markkinavalvontaa koskevat sopimukset.