Tekstiilit

Tekstiilien on oltava turvallisia

Tekstiilituotteiden turvallisuus on tärkeää, sillä monet niistä ovat tavanomaisessa käytössä kosketuksissa ihon kanssa pitkiäkin aikoja. Tekstiileitä käyttävät myös erityisen herkät ryhmät, kuten vauvat ja lapset. Tekstiilituotteita ovat mm. vuodevaatteet, verhot, matot, vaatteet (esimerkiksi paidat, housut, päähineet ja käsineet) sekä vauvojen vaipat.

 

Tyypillisimmät tekstiileiden turvallisuusongelmat liittyvät:

  • lastenvaatteiden nauhoihin ja nyöreihin
  • nikkeliin napeissa ja neppareissa
  • formaldehydiin vuodetekstiileissä ja vaatteissa
  • pieniin irtoaviin osiin (koristeet yms.), joita pieni lapsi voi laittaa suuhun ja tukehtua
  • yleensä tuotteiden puutteellisiin merkintöihin.

 

Tekstiilejä koskevat turvallisuusvaatimukset


Tekstiilien pitää täyttää kuluttajaturvallisuuslainsäädännössä asetetut yleiset turvallisuusvaatimukset. Toisin sanoen ne eivät saa aiheuttaa vaaraa kuluttajan terveydelle tai omaisuudelle  (KuTuL 920/2011).

 

Yleisen kuluttajaturvallisuuslainsäädännön lisäksi tekstiileille on olemassa yksityiskohtaista lainsäädäntöä ja tuoteryhmäkohtaisia turvallisuusvaatimuksia koskien mm. tekstiilituotteiden 

  • formaldehydiä
  • tiettyjä atsoväriaineita
  • nikkeliä
  • ftalaatteja

Ajantasainen lainsäädäntö löytyy säädöspalvelustamme.

 

Tekstiilituotteissa sallitun formaldehydin enimmäismäärä riippuu tekstiilin käyttäjän iästä ja ihokosketuksen tavanomaisuudesta. Atsovärien käyttöä, joista voi vapautua tiettyjä aromaattisia amiineja on rajoitettu sellaisissa tekstiili- ja nahkatuotteissa, jotka ovat pitkäaikaisesti kosketuksissa ihon tai suuontelon kanssa.

 

Nikkelipitoisia nappeja ja neppareita ei saa liittää myytäviin vaatteisiin pinnoittamattomina. Myös pinnoitettuna napeista ja neppareista vapautuva nikkelin määrä on tarkasti rajoitettu. Tiettyjen ftalaattien käyttö kaikissa leluissa ja lastenhoitotarvikkeissa on rajoitettu. Lisäksi osan ftalaateista käyttöä on rajoitettu koskien sellaisia lastenhoitotarvikkeita ja leluja, jotka lapsi voi panna suuhun.

 

Tekstiilien kemikaaleista säädetään (formaldehydiä lukuun ottamatta) REACH- ja CLP-asetuksissa. Lisätietoja REACH- ja CLP-asetuksista saa REACH-neuvontapalvelusta 

 

EU komission asetusta tekstiilikuitujen nimityksistä ja niitä vastaavista tekstiilituotteiden kuitukoostumuksen selosteista ja merkinnöistä (1007/2011) valvoo Kilpailu- ja Kuluttajavirasto (KSL 15 §, VNa 298/2012).


Standardit

Lainsäädännön lisäksi eräille tekstiileille on määritetty yksityiskohtaiset turvallisuusominaisuudet ja testausmenetelmät tuoteryhmäkohtaisissa standardeissa. Tuotteen testaamisella ja standardin mukaisilla testituloksilla voidaan tuotteen osoittaa olevan standardin kattamilta osin turvallinen. Osa standardeista on sellaisia, että niitä koskeva viittaus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Viitatut standardit omaavat viittaamattomia korkeamman aseman arvioitaessa tuotteen vaatimuksenmukaisuutta Käytännössä tämä tarkoittaa, että tuotteiden on oltava viitattujen standardien mukaisia.

 

Tekstiilien osalta viitattuja standardeja ovat mm.

  • SFS-EN 14682 Lastenvaatteiden turvallisuus. Lastenvaatteiden nauhat ja kiristysnyörit. Vaatimukset
  • SFS-EN 71-3 Lelujen turvallisuus. Osa 3. Eräiden alkuaineiden siirtyminen (lelujen kuten roolilelut, teltat ja pehmolelut tekstiilit).

 

Muiden ns. tavallisten standardien viitetietoja ei ole julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Niitä voidaan silti käyttää apuna tekstiilin vaatimuksenmukaisuutta arvioitaessa. Tällaisia standardeja ovat mm.

  • SFS-EN 14878 Tekstiilit. Lasten yöasujen palo-ominaisuudet. Vaatimukset
  • SFS-EN 14465 Tekstiilit. Huonekalukankaat. Vaatimukset ja testausmenetelmät
  • SFS-EN 14697 Tekstiilit. Froteepyyhkeet ja froteekankaat. Vaatimukset ja testausmenetelmät
  • SFS-EN 13758 Tekstiilit. Auringon ultraviolettivalolta suojaavat ominaisuudet

 

Lisäksi tekstiilien merkitsemistä on tarkennettu mm. seuraavissa standardeissa

  • SFS-EN ISO 3758 Tekstiilit. Hoito-ohjemerkintäjärjestelmä
  • SFS 5236 Tekstiilien hoito-ohjemerkintä. Sanalliset ohjeet
  • SFS 4144 Tekstiilietiketit. Vaatimukset
  • SFS 4876 Tekstiilit. Kuitusisällön ilmoittaminen
  • SFS-EN 13402 Vaatetuksen kokomerkinnät

 

Olemassa olevia standardeja voi etsiä ja tilata Suomen standardisoimisliitto SFS ry:n kautta. Tietoa on saatavissa myös Standardisoimisyhdistys TEVASTA ry:n kautta.

 

Tekstiilien merkinnät

Tekstiileissä tulee olla tarvittavat tiedot, jotta tuotetta voidaan käyttää turvallisesti koko käyttöajan. Tiedot tulee antaa selkeästi, ymmärrettävästi ja lähtökohtaisesti suomeksi ja ruotsiksi. Tiedot tulee olla helposti löydettävässä paikassa.

 

Kuluttajille myytävissä tekstiilituotteissa tulee olla mm.

  • tuotteen kauppatavan mukainen nimi (jos ei käy selvästi ilmi pakkausta avaamatta)
  • tiedot valmistajasta, valmistajan valtuuttamasta edustajasta tai maahantuojasta
  • tuotteen hoito-ohjeet joko symbolein tai sanallisesti (mm. vesipesu, valkaisu, rumpukuivatus, silitys ja kemiallinen pesu)
  • kuitusisältö (ilmoitetaan prosenttiosuuden mukaisessa järjestyksessä)

 

Hoito-ohjemerkinnät tulee kutoa tai painaa kangasetikettiin tai suoraan vaatteeseen. Jos pakkauksen pinta-ala on riittämätön tai muuten sopimaton merkintöjen tekemiseen, merkinnät saa tehdä erilliselle lipukkeelle tms., joka on liitetty pakkaukseen tai kulutustavaraan. Tällöin merkinnöissä tulee olla ohje erillisen lipukkeen säilyttämisestä.

 

Tekstiileissä annettavia tietoja koskevat vaatimukset on esitetty kuluttajaturvallisuuslaissa, valtioneuvoston asetuksessa kulutustavaroista ja kuluttajapalveluksista annettavista tiedoista (613/2004, 3 § ja 4 §), erityissäädöksissä (kuten asetuksessa formaldehydin enimmäismääristä eräissä tekstiilituotteissa (VNa 233/2012) ja tuoteryhmäkohtaisissa standardeissa.

 

Toiminnanharjoittaja on vastuussa tuotteiden turvallisuudesta

 

Toiminnanharjoittajalla on ensisijainen vastuu siitä, että hänen valmistamansa, markkinoimansa ja myymänsä tuotteet ovat turvallisia. Tämä koskee niin valmistajaa, maahantuojaa kuin kaupan eri portaissa toimivia myyjiä.

 

Ennen kuin  toiminnanharjoittaja asettaa tuotteen kuluttajien saataville hänen tulee varmistua siitä, että tuotteesta ei aiheudu vaaraa kuluttajien turvallisuudelle. Tuotteen turvallisuudesta tulee varmistua myös siltä osin kuin tuotetta koskien ei ole olemassa yksityiskohtaista lainsäädäntöä. Esimerkiksi pienten lasten tekstiilit ovat erityisen ongelmallisia, koska lapsi saattaa imeä niitä, vaikka tätä ei ole erityisesti mainittu lainsäädännössä.

 

Tekstiilituotteiden turvallisuusvaatimusten noudattamista valvoo Tukes ja Tulli (ETA-alueen ulkopuolelta tuotavien kulutustavaroiden turvallisuus). Valvonta on pistokokeenomaista ja se koostuu mm. markkinavalvontahankkeista, kuluttajailmoitusten käsittelemisestä sekä markkinoiden seuraamisesta ja niihin reagoimisesta. Valvontaviranomaiset voivat tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin turvallisuuspuutteiden poistamiseksi.

 

Mitä tehdä, jos tuote todetaan vaaralliseksi?


Jos tekstiilituote osoittautuu vaaralliseksi,  toiminnanharjoittajan tulee ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin turvallisuuspuutteiden poistamiseksi. Tällaisia toimenpiteitä voivat tapauksesta riippuen olla esimerkiksi tuotteen poistaminen myynnistä, tuotteen takaisinveto kuluttajilta sekä valvontaviranomaisen informoiminen asiasta.