Palveluntarjoajan velvollisuudet

Lain soveltamisala ja palvelun tarjoajan määritelmä

Kuluttajaturvallisuuslakia (920/2011) sovelletaan kaikkiin kuluttajapalveluihin ja kulutustavaroihin, ellei niiden turvallisuudesta ei ole säädetty erityissäädöksin. Tiettyjen yleislakien, kuten pelastuslaki, kokoontumislaki ja maankäyttö- ja rakennuslaki, kanssa kuluttajaturvallisuuslakia sovelletaan rinnakkain.

Kuluttajapalvelulla tarkoitetaan sellaista palvelua, jota tarjotaan kuluttajille tai kuluttajiin rinnastettaville henkilöille käytettäväksi yksityiseen kulutukseen tai jota olennaisessa määrin käytetään yksityiseen kulutukseen. Kuluttajiin rinnastettavina henkilöinä pidetään esim. koululaisia silloin, kun ei ole kyse opetustoiminnasta.  Jos koulu ostaa ulkopuoliselta kiipeilypalvelun tarjoajalta esim. kalliokiipeilyä koulun liikuntatunnille, on kiipeilypalvelu kuluttajaturvallisuuslain soveltamisalaan kuuluva palvelu, vaikka laskun maksaa koulu eivätkä oppilaat itse.

Kuluttajaturvallisuuslain mukaisena palvelun tarjoajana pidetään luonnollista henkilöä sekä julkista tai yksityistä oikeushenkilöä, joka suorittaa, pitää kaupan, tarjoaa, myy tai muutoin luovuttaa tai välittää kuluttajapalveluja. Palvelun tarjoaja voi olla esim. yritys, kunta tai yhdistys. Kuluttajapalveluiksi katsotaan mm. yhdistysten järjestämät, yleisölle avoimet tilaisuudet ja sellainen välitystoiminta, jossa tarjotaan useista eri palveluista koottuja paketteja.

 

Kuluttajaturvallisuuslakia ei kuitenkaan sovelleta sellaisiin palveluihin, joita tarjoavat

  • Luonnolliset henkilöt muussa kuin elinkeinotoiminnassa. Esim. yksityisen maalla oleva ranta, jota muut käyttävät jokamiehenoikeuden perusteella uimapaikkana
  • Yhdistykset tai muut yhteisöt vain omille jäsenilleen, muussa kuin elinkeinotoiminnassa. Esim. partiolippukuntien ja urheiluseurojen toiminta siltä osin, kun siihen voivat osallistua vain seuran jäsenet, eikä osallistumismaksuilla tavoitella voittoa.

Palveluntarjoajan velvollisuuksiin kuuluvat:

Huolellisuusvelvollisuus

Tietojen antaminen palvelusta 

Riskinarviointi ja omavalvonta 

Onnettomuuskirjanpito 

Vaaraa aiheuttaneesta palvelusta ilmoittaminen 

Turvallisuusasiakirja

  

HUOM! Kuluttajaturvallisuuslaki muuttui 1.5.2016 alkaen niin, että lain 6 §:n mukainen palvelun tarjoamisen aloittamista tai muuttumista koskeva ilmoitusvelvollisuus poistui. Toiminnanharjoittajan ei näin ollen tarvitse ilmoittaa valvontaviranomaiselle kuluttajapalvelun tarjoamisen aloittamisesta, toiminnan muuttumisesta tai palvelun tarjoajan vaihtumisesta. 

 

 Huolellisuusvelvollisuus

Kaikkia palvelun tarjoajia koskee kuluttajaturvallisuuslain 5 §:ssä säädetty yleinen huolellisuusvelvollisuus. Toiminnanharjoittajan on olosuhteiden vaatiman huolellisuuden ja ammattitaidon edellyttämällä tavalla varmistauduttava siitä, ettei kuluttajapalvelusta aiheudu vaaraa kenenkään terveydelle tai omaisuudelle.  Huolellisuusvelvollisuuteen kuuluu, että toiminnanharjoittajalla on riittävät ja oikeat tiedot kuluttajapalvelusta, jotta hän voi arvioida siihen liittyvät riskit ja varautua niihin. Toiminnanharjoittajan on tunnettava palvelunsa ja hänellä tulee olla riittävä koulutus, kokemus ja muu osaaminen palvelun järjestämiseksi turvallisesti.

Pelkkä tahto ja komeat juhlapuheet korulauseineen eivät kuitenkaan riitä estämään onnettomuuksia. Ei myöskään riitä, että yrittäjä tai vastuuhenkilö yksin on alansa kokenut ja rautainen ammattilainen ja osaa toimia erilaisissa hätätilanteissa. Kaikkien palvelun tuottamiseen osallistuvien tulee osata toimia hätätilanteissa. Uimahallin kahvilan kassaakin tarvitaan hätätilanteessa ja kaikkien ohjelmapalvelun työntekijöiden tulee osata toimia yllättävissä tilanteissa.

Huolellisuusvelvollisuuteen sisältyy velvollisuus varmistautua myös palvelussa käytettävien välineiden ja laitteiden turvallisuudesta ja siitä, että palveluun osallistuville kuluttajille annetaan kaikki turvallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot. Toiminnanharjoittaja ei voi vapautua huolellisuusvelvollisuudestaan käyttämällä sopimuksissa vastuuvapautuslausekkeita tai ilmoittamalla, että palveluun osallistutaan omalla vastuulla. Huolellisuusvelvollisuus koskee myös palveluiden välittäjiä ja heillä on velvollisuus varmistaa, että välitettävät kuluttajapalvelut ovat turvallisia ja että alihankkijat noudattavat huolellisuusvelvollisuuttaan.


Tietojen antaminen palvelusta

Kuluttajaturvallisuuslaki velvoittaa toiminnanharjoittajan antamaan palveluun osallistuville selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla kaikki tarvittavat tiedot, jotta he pystyvät arvioimaan kuluttajapalveluun liittyvät vaarat. Samoin on annettava palveluun liittyvän vaaran torjumisen ja ehkäisemisen kannalta tarpeelliset toimintaohjeet, varoitukset yms. tiedot. Tarkemmin tietojen antamisesta säädetään ns. tietojenantoasetuksessa (613/2004).

Kuluttajapalvelut ovat hyvin erilaisia. Terveydelle tai omaisuudelle aiheutuvan vaaran torjumiseksi tarpeellinen tieto vaihtelee palvelusta toiseen. Huolellisuusvelvollisuutensa mukaisesti toiminnanharjoittajan on tunnettava palvelunsa ja pystyttävä arvioimaan, mitkä tiedot ovat tarpeellisia kuluttajien turvallisuuden kannalta. Palveluntarjoajan tulee ennen palvelun suorittamista varmistautua, että palveluun osallistuvat ovat saaneet ja ymmärtäneet turvallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot. Tämä tarkoittaa, että kuluttajat ovat sekä kuulleet että ymmärtäneet ohjeet ja myös muistavat ne. Palveluun liittyvistä vaaroista tiedottaminen ja varoittaminen ei kuitenkaan poista toiminnanharjoittajan vastuuta palvelun turvallisuudesta.

Toisista palveluista on tarpeen antaa jo ennakolta kuluttajille sellaisia tietoja, joiden perusteella nämä voivat arvioida, voivatko he ja millä edellytyksin osallistua palveluun turvallisesti. Tällaisia ovat esim. palveluun osallistujan terveydentilaa ja muita henkilökohtaisia ominaisuuksia, kuten aiempaa kokemusta koskevat erityisvaatimukset fyysisesti vaativien ohjelmapalveluiden osalta.

Myös tietojen antamistapa vaikuttaa palvelun turvallisuuteen. Turvallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot eivät saa sekoittua markkinointimateriaaliin. Toiminnanharjoittajan on varmistauduttava, että palveluun osallistuva on ymmärtänyt palvelun turvallisuuden kannalta tarpeelliset ohjeet. Toisissa palveluissa riittää varoitusten antaminen palvelun yhteyteen sijoitetuin kyltein ja varoitustauluin, toisissa tiedot välittyvät parhaiten suullisesti ja joissakin palveluissa ne on syytä antaa myös kirjallisina. Toiminnanharjoittajan tulee lisäksi ottaa huomioon kuluttajien perehtyneisyys kysymyksessä olevaan palveluun, kyky omaksua ohjeita sekä palveluun osallistuvien erityisryhmien tarpeet. Toiminnanharjoittajan ei tule tarjota palvelua sellaisille kuluttajille, jotka eivät esim. kielitaitonsa vuoksi ymmärrä tarpeellisia turvallisuusohjeita.

Asiakkaille annettavaa ohjeistusta on selvitetty tarkemmin Tukes-ohjeessa (6/2015) Kulutustavaroista ja kuluttajapalveluksista annettavat tiedot.

 

Riskinarviointi ja omavalvonta

Riskien arviointi on turvallisuussuunnittelun lähtökohta. Se on keskeinen osa turvallisuussuunnittelua ja toiminnanharjoittajan huolellisuusvelvollisuutta. Kirjallinen riskien arviointi tulee sisällyttää myös osaksi turvallisuusasiakirjaa. Riskien arvioinnin ja hallinnan avulla voidaan suunnitelmallisesti ennaltaehkäistä mahdollisten tapaturmien ja onnettomuuksien syntyminen.

Riskien arvioinnissa ja hallinnassa:

  • Tunnistetaan, mitä vaaroja toimintaan liittyy, missä tilanteissa vaaroja voi esiintyä ja millaisia tapaturmia tai onnettomuuksia toiminnassa voi tapahtua.
  • Mietitään toimenpiteitä vaarojen poistamiseksi, riskien pienentämiseksi sekä tapaturmien ja onnettomuuksien ennaltaehkäisemiseksi.
  • Varaudutaan ja luodaan valmius toimia mahdollisissa onnettomuustilanteissa.

 

Riskien arvioinnissa mietitään, mistä vaaroista saattaa aiheutua vakavimmat tapaturmat ja minkä vaarojen osalta on suuri todennäköisyys, että ne aiheuttavat onnettomuuden. Mietittäessä toteutettavia toimenpiteitä eniten huomiota tulee kiinnittää vaaroihin, joiden seuraukset ovat vakavimpia (esim. hengen menetys tai pysyvä vammautuminen) tai joilla on suuri todennäköisyys tapahtua, vaikka yksittäisen tapahtuman seuraukset voisivatkin olla vähäiset (esim. asiakkaiden toistuvista liukastumisista pihapiirissä aiheutuvat loukkaantumiset).

Palvelun tarjoajan onnettomuuskirjanpito on hyvä apuväline riskinarvioinnissa.

Omavalvonta kuuluu toiminnanharjoittajan huolellisuusvelvollisuuteen. Omavalvontajärjestelmä voi ja sen on luontevaa olla esim. osa toiminnanharjoittajan laatujärjestelmää, jos sellainen on jo entuudestaan olemassa.

Kuluttajapalveluiden tarjoajan omavalvontajärjestelmä voi koostua mm. seuraavista osakokonaisuuksista

  • turvallisuusasiakirja eli kirjallisessa muodossa tehty turvallisuussuunnitelma
  • onnettomuuskirjanpito ja menettelyt sen hyödyntämiseksi
  • menettelytavat havaituista vaaroista ja onnettomuuksista valvontaviranomaiselle ilmoittamiseksi
  • palvelun käyttäjille annettava kirjallinen, suullinen tai muutoin esitetty ohjeistus

 

Omavalvonnasta on monenlaista hyötyä palvelun tarjoajalle:

  • Onnettomuuksia ennalta ehkäistään tehokkaasti
  • Onnettomuuksien tapahtuessa vahinkojen suuruus saadaan minimoitua
  • Mahdolliset riskit on hahmotettu eivätkä ne tule yllätyksenä
  • Turvallisuustason parantuessa myös asiakaspalvelun laatu usein paranee
  • Asiakkaat kokevat palvelun turvalliseksi ja siten myös houkuttelevaksi

 

Onnettomuuskirjanpito

Toiminnanharjoittajan tulee tehdä ilmoitus Tukesiin palvelussa aiheutuneesta onnettomuudesta tai vaaratilanteesta (kuluttajaturvallisuuslaki 8 §). Nämä ilmoitukset muodostavat yleensä ns. jäävuoren huipun tapahtuneista onnettomuus- ja vaaratilanteista, edustaen vakavimpia tilanteita. Lisäksi toiminnanharjoittajan tulee lain 5 §:ssä säädetyn huolellisuusvelvollisuuden täyttämiseksi seurata toiminnassaan tapahtuvia pienempiäkin onnettomuuksia ja vaaratilanteita vaikka näistä ei tarvitsisikaan tehdä edellä mainittua ilmoitusta viranomaiselle.

Onnettomuudet ja vaaratilanteet kirjataan toiminnanharjoittajan omaan onnettomuuskirjanpitoon. Kynnys kirjausten tekemiseksi tulee pitää alhaisena ja johdon tulee mm. kannustaa työntekijöitä tekemään kirjauksia yrityksen onnettomuuskirjanpitoon ilman pelkoa seuraamuksista. Onnettomuuskirjanpidon toteuttamisesta ja hyödyntämisestä on saatu hyviä kokemuksia mm. ilmailuturvallisuuden alalla.

 

Onnettomuuskirjanpito on toiminnanharjoittajan työkalu turvallisuustoiminnan kehittämisessä. Työnjohdon tulee seurata jatkuvasti turvallisuustilannetta kirjausten / lomakkeiden tietojen perusteella ja ryhtyä toimenpiteisiin heti jos siihen on aihetta. Keskeistä on järjestää onnettomuuskirjanpidon säännöllinen seuranta (toiminnan määrän mukaan) ja havainnoida vaaranpaikkoja, joissa tapahtuu esim. usein samantyyppisiä onnettomuuksia. Lisäksi on tärkeää puuttua esille nousseisiin ongelmiin, jotka ehkä muutoin ajan saatossa yksittäistapauksina saattaisivat jäädä vähälle huomiolle.

Pienessä yrityksessä onnettomuuskirjanpito voidaan toteuttaa yksinkertaisimmillaan esim. ruutuvihkolla. Suuremmissa yrityksissä on tarkoituksenmukaista käyttää esim. erillistä määrämuotoista kaavaketta, jota käyttäen työntekijät (esim. ohjaajat ja aktiviteettien vetäjät) voivat tehdä ilmoituksen onnettomuuskirjanpitoon. Lomakkeet arkistoidaan jatkohyödyntämistä varten tai varsinainen kirjanpito tapahtuu tietokoneella. Valvontaviranomainen voi pyytää nähtäväkseen onnettomuuskirjanpidon esim. tarkastuksen yhteydessä.

Onnettomuuskirjanpitoon mahdollisesti kirjatut asiakkaita ja heidän terveydentilaansa kuvaavat tiedot muodostavat henkilörekisterin. Niiden osalta tulee ottaa huomioon mm. henkilötietolain (523/1999) vaatimukset. Tiedot (lomakkeet) tulee sekä säilyttää että hävittää asianmukaisesti.


Esimerkki pienen ohjelmapalveluyrityksen onnettomuuskirjanpidosta

N:o

Pvm ja kellonaika

Tapahtuma: tilanteen kuvaus ja tapahtumapaikka

Tehdyt toimenpiteet  
a) ensitoimenpiteet
b) ilmoitukset asian johdosta
c) toimenpiteet turvallisuustason parantamiseksi

Ohjaajan (henkilökuntaan kuuluvan) nimi ja puumerkki

1.

2.3.2011

klo 12.45

Asiakas liukastui varustekontin kulmalla ja aristi hieman kättään. Kipu kuitenkin häipyi iltapäivän aikana.

  • Tarkastettu asiakkaan kunto ja jatkettu varusteiden sovittamista.
  • Asiakkaalla ilmeisesti liukaspohjaiset kengät.
  • Heitetty hiekkaa liukastumispaikalle.

Arttu
Artturi B.

2.

15.2.2012

klo 09.05

Asiakas ajoi moottorikelkalla päin puuta 150 m lähtöpaikalta (ensimmäinen mutka oikealle). Asiakas hetken tajuton, kelkka tod.näk. korjauskelvottomaksi.

  • Loukkaantunut kylkiasentoon, pidetty lämpimänä ja tarkkailtu. Hälytetty ambulanssi paikalle, jolla asiakas terveyskeskukseen tarkkailuun. Muu ryhmä jatkoi safaria, kun tilanne selvitetty (reittiä lyhennettiin).
  • Ilmoitettu heti Leenalle.
  • Tehty kuluttajaturvallisuuslain 8 § mukainen ilmoitus Tukesiin (kopio ilmoituksesta liitteenä).
  • Leena ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöön.
  • Jatkossa epävarmojen asiakkaiden kohdalla tehostetaan ajo-opastusta ja tarjotaan mahdollisuutta mennä toisen kyytiin.

Pertti
Pertti A.


 
 

Vaarallisesta palvelusta ilmoittaminen

Jos kuluttajapalvelua suoritettaessa tapahtuu vakava onnettomuus, on toiminnanharjoittajan heti ryhdyttävä pelastustoimiin ja hälytettävä apua (puhelimella soitto 112: pelastuslaitos, poliisi).

Toiminnanharjoittaja on velvollinen myös:

  • Lopettamaan vaaraa aiheuttavan palvelun tarjoamisen kunnes sitä voidaan jatkaa turvallisesti
  • Ilmoittamaan vaaraa aiheuttaneesta palvelusta ja sitä koskevista toimenpiteistään valvontaviranomaiselle
  • Tarvittaessa tiedottamaan asiakkaille palvelun aiheuttamasta vaarasta sekä kuluttajien oikeuksista

 

Jos toiminnanharjoittaja saa tietoonsa, että hänen tarjoamansa palvelu aiheuttaa vaaraa (on esim. sattunut onnettomuus tai vakava läheltä piti -tilanne) kuluttajan tai palvelun vaikutusalueella olevan henkilön terveydelle tai omaisuudelle, hänen on ilmoitettava asiasta välittömästi Tukesiin. Toiminnanharjoittajan on samalla ilmoitettava, mihin toimenpiteisiin hän on ryhtynyt vaaran johdosta. Toiminnanharjoittajan on tehtävä yhteistyötä viranomaisen kanssa vaaran torjumiseksi. (Kuluttajaturvallisuuslaki 8 §)

Se, että toiminnanharjoittaja heti vaaran havaitsemisen jälkeen tekee oma-aloitteisesti yhteistyötä viranomaisten kanssa ja toimii tehokkaasti vaaran poistamiseksi, antaa kuluttajille kuvan vastuunsa kantavasta yrityksestä. Tukes voi ottaa tämän huomioon omassa tiedotuksessaan. Riskinarvioinnissa on asetettava kuluttajien turvallisuus korjaavista toimista aiheutuvien kustannusten edelle.

 

Toiminnanharjoittajan ilmoitus vaaraa aiheuttaneesta palvelusta (doc)

 

Turvallisuusasiakirja

Turvallisuussuunnittelulla toteutetaan toiminnanharjoittajan huolellisuusvelvollisuutta. Kirjallisesti tehty turvallisuussuunnittelu, eli turvallisuusasiakirja on palvelun tarjoajan työkalu turvallisuustoiminnan järjestämiseksi ja kirjaamiseksi. Tukesin valvontakäytännön mukaan kuluttajapalveluissa, joista voi aiheutua vähäistä merkittävämpiä riskejä osallistujien tai muiden palvelun vaikutuspiirissä olevien henkilöiden turvallisuudelle, palvelun tarjoajan tulisi laatia kirjallinen suunnitelma riskien hallitsemiseksi ja hätätilanteisiin varautumiseksi.

 

Kuluttajaturvallisuuslain (920/2011) 7 §:ssä asetetaan seuraaville palvelun tarjoajille velvollisuus laatia kirjallinen turvallisuusasiakirja:

  • huvipuisto, perhepuisto, eläintarha, kotieläinpuisto, tivoli ja sirkus
  • kuntosali
  • laskettelukeskus ja muu rinnekeskus
  • leikkikenttä ja siihen rinnastettava sisäleikkipaikka
  • rullalautailupaikka ja vastaavanlainen pyöräilypaikka
  • seikkailu-, elämys- ja luontopalvelu sekä niihin rinnastettava muu ohjelmapalvelu, jollei siihen sisältyvää riskiä voida arvioida vähäiseksi.
  • kiipeilykeskus
  • ratsastustalli ja muu ratsastuspalvelu
  • kartingrata
  • uimahalli, maauimala, kylpylä ja viihdekylpylä
  • uimaranta ja talviuintipaikka
  • tatuointi-, lävistys- ja muu kehonmuokkauspalvelu
  • turvapuhelinpalvelu ja muu vastaava palvelu
  • tapahtuma, joka sisältää merkittävän riskin, josta toteutuessaan voi aiheutua vaaraa jonkun turvallisuudelle palveluun osallistuvien ihmisten suuren määrän tai muun erityisen syyn vuoksi.

 
Esimerkkejä niistä ohjelmapalveluista, joita koskee turvallisuusasiakirjan laatimisvelvoite, löytyy täältä.

 

Tarkempia määräyksiä turvallisuusasiakirjan sisällöstä on annettu valtioneuvoston asetuksella eräitä kuluttajapalveluja koskevasta turvallisuusasiakirjasta (1110/2011, ns. turvallisuusasiakirja-asetus).

 

Turvallisuusasiakirja tulee olla laadittuna ennen palvelun tarjoamisen aloittamista. Turvallisuusasiakirja tulee toimittaa valvontaviranomaiselle vain jos viranomainen sitä pyytää. Kuluttajaturvallisuuslainsäädäntöön ei sisälly palvelun turvallisuusjärjestelyiden tai turvallisuusasiakirjan hyväksymismenettelyä.

Kuluttajaturvallisuuslainsäädännön mukaan palvelun tarjoaja vastaa aina toiminnan turvallisuudesta. Vastuu turvallisuudesta ei siirry esim. turvallisuusasiakirjan laatimisen tai sen viranomaiselle toimittamisen, valvontaviranomaisen suorittaman tarkastuksen tai asiakkaan allekirjoittaman ilmoituksen / sitoumuksen myötä pois palvelun tarjoajalta (esim. valvontaviranomaiselle tai asiakkaalle).

Kirjallisesti esitettyjen tietojen lisäksi toiminnanharjoittajan tulee myös käytännössä toimia turvallisuusasiakirjassa esitetyllä tavalla ja pitää huoli siitä, että henkilökunta tuntee ja osaa turvallisuusasiakirjan mukaisen toiminnan. Turvallisuusasiakirjan lisäksi palvelun tarjoajan tulee pitää tapahtuneista onnettomuuksista ja haavereista onnettomuuskirjanpitoa. Vakavista vaaratilanteista ja onnettomuuksista tulee puolestaan tehdä ilmoitus kuluttajaturvallisuuslain 8 §:n mukaisesti valvontaviranomaiselle.


Turvallisuusasiakirjan laatiminen

Turvallisuusasiakirjaan sisällytetään vain ne asiat, joita kyseessä oleva toiminta edellyttää. Turvallisuusasiakirjan tulee olla laajuutensa ja yksityiskohtaisuutensa puolesta tarkoituksenmukaisessa suhteessa tarjottavien palveluiden laajuuteen ja niiden sisältämiin riskeihin. On muistettava, että turvallisuusasiakirjaa ei tehdä ensisijaisesti viranomaisia varten, vaan toiminnanharjoittajaa itseään varten.

 

Kunkin toiminnanharjoittajan tulee tehdä turvallisuusasiakirjasta omaan toimintaansa ja toimintaympäristöönsä sopiva. Jos palvelua toteuttamassa on useita eri tahoja, kuten alihankkijoita, on huolehdittava siitä, että turvallisuussuunnittelussa on otettu huomioon koko ketju (esim. johtovastuiden määräytymisen osalta). Laajamittaista toimintaa harjoitettaessa voi olla tarpeen liittää toimintokohtaiset turvallisuusohjeet tai –suunnitelmat turvallisuusasiakirjan liitteeksi.



Turvallisuussuunnitelmien tulee olla realistisia. Ylevät paperille kirjatut julkilausumat ja monimutkaiset suunnitelmat harvoin toimivat hädän hetkellä käytännössä.


On kuitenkin erittäin tärkeätä, että turvallisuusasiakirja sisältää nimenomaan ne asiat, jotka kulloinkin kyseessä oleva toiminta edellyttää. Turvallisuusasiakirjan tulee olla laajuutensa ja yksityiskohtaisuutensa puolesta tarkoituksenmukaisessa suhteessa tarjottavien palveluiden laajuuteen ja niiden sisältämiin riskeihin. On parempi tehdä alkuun vaikka hieman yksinkertaisempikin versio ja myöhemmin saatujen kokemusten perusteella kehittää sitä.

Turvallisuusasiakirjan laatimisessa voidaan käyttää apuna ulkopuolista asiantuntijaa (esim. konsulttia), mutta on tärkeätä, että toiminnanharjoittajan edustajat osallistuvat itse kiinteästi laatimistyöhön, jotta turvallisuusasiakirja ja mm. riskien arviointi vastaa todellista toimintaa. Näin myös päivittäisessä toiminnassa mukana olevat henkilöt saavat äänensä kuuluville, oppivat itsekin prosessista ja sitoutuvat turvallisuushakuiseen toimintatapaan.

Turvallisuusasiakirja tulee pitää jatkuvasti ajan tasalla ja sitä on päivitettävä olosuhteissa tapahtuvien muutosten myötä. Päivittämistä vaativia muutoksia ovat mm. uudet suoritus- / toimintapaikat ja -tilat, uudet laitteet ja koneet sekä toimintatapojen muutokset.

Turvallisuusasiakirjassa tulee mm. ottaa huomioon myös se, miten säätila ja valaistusolosuhteet sekä niiden äkilliset muutokset vaikuttavat palvelun tarjoamiseen. Esim. hyvä suullisesti annettu moottorikelkan käyttökoulutus pimeällä ei käytännössä toimi, jos paikalla ei ole kunnollista valaistusta siten, että asiakas voi itse nähdä eri hallintalaitteet ja niiden käytön.

 

Palvelun tarjoaja, jolla on useita hyvin samankaltaisia kohteita ylläpidettävänään / vastuullaan (esim. kuntien ylläpitämät leikkikentät, joita voi suuren kunnan ylläpidettävänä olla jopa satoja) voi laatia tällaisille kohteille yhden yhteisen turvallisuusasiakirjan, jossa tarpeen mukaan esitetään kunkin erillisen kohteen turvallisuusasioihin liittyvät erityispiirteet. Edellä mainittu menettely sekä helpottaa erityisesti kuntien ylläpitäjätahojen työtä ja vaivaa turvallisuusasiakirjan laatimisen että erityisesti ylläpidon suhteen. Tulee kuitenkin muistaa, että menettely ei saa heikentää turvallisuussuunnittelun yksityiskohtaisuutta, tasoa, laatua, käytäntöön viemistä tai ajantasaisena pitämistä verrattuna siihen, että kullekin kohteelle olisi laadittu omat kohdekohtaiset turvallisuusasiakirjat.

Ohje turvallisuusasiakirjan laatimiseksi.


Turvallisuusasiakirjan vieminen henkilöstön tietoisuuteen

Turvallisuusasiakirja tulee käydä läpi henkilökunnan (mukaan lukien mahdolliset sijaiset sekä kausi- ja vapaaehtoistyöntekijät) kanssa, ja heidän tulee varmentaa sisällön ymmärtäminen päivätyllä nimikirjoituksellaan. Turvallisuusasiakirja tulee säilyttää helposti löydettävässä paikassa, ja henkilökunnan tulee tietää sen sijainti.

Henkilökunnalle tulee kerrata turvallisuusasiakirjan sisältö säännöllisesti. Turvallisuusasiakirja tulee käydä läpi aina uuden henkilön perehdyttämisen yhteydessä. Henkilöstön turvallisuusosaamisen kannalta on tärkeää harjoitella käytännössä toimintaa erilaisissa hätätilanteissa.

Turvallisuusasiakirjaa ei tarvitse esittää asiakkaille (tietenkin sen voi esittää, jos yritys itse niin katsoo tarkoituksenmukaiseksi) eikä viedä esim. yrityksen internetsivuille. Tämä ei tietenkään poista palvelun tarjoajan velvollisuutta antaa palveluun osallistuville turvallisuuden kannalta tarpeellisia varoituksia ja ohjeita. Lisäksi kannattaa muistaa, että joihinkin turvallisuuden osa-alueisiin liittyvää materiaalia (mm. vartioinnin järjestelyt ja muut vastaavat turvallisuusjärjestelyt) ei yleensä ole tarkoituksenmukaista luovuttaa ulkopuolisten tietoon.


Turvallisuusasiakirjan ja muiden turvallisuuteen liittyvien suunnitelmien yhdistäminen

Jos samaa palvelua varten on muun lainsäädännön nojalla laadittava pelastus- valmius- tai muu vastaava suunnitelma, voidaan kuluttajaturvallisuuslain mukainen turvallisuusasiakirja yhdistää siihen. Esimerkiksi pelastuslainsäädännössä edellytetään, että toiminnanharjoittaja laatii pelastussuunnitelman ja kattavasti laaditussa pelastussuunnitelmassa käsitellään monelta osin samoja asioita kuin turvallisuusasiakirjassa. Nämä turvallisuuteen liittyvät suunnitelmat onkin yleensä tarkoituksenmukaista yhdistää. Näin toiminnanharjoittajalla on vain yksi turvallisuusasioihin liittyvä suunnitelma päivitettävänä ja henkilökunnalle perehdytettävänä . On kuitenkin varmistauduttava siitä, että turvallisuusasiakirja täyttää sille kuluttajaturvallisuuslaissa ja turvallisuusasiakirja-asetuksessa asetetut vaatimukset silloinkin, kun se on yhdistetty muun lainsäädännön mukaiseen turvallisuussuunnitelmaan.

Muualla verkossa

Päivitetty 23.10.2017